Taloustoimittaja Jan Hurri näyttää Taloussanomien analyysissaan yhtyvän siihen voimistuvaan kuoroon, joka näkee Saksan talouskasvun syövän muiden eurojärjestelmässä olevien valtioiden talouden mahdollisuuksia.
Hurri toteaa: ”Taloustilastojen perusteella Saksa voi näyttää euroalueen talousveturilta siinä kuin Kiina voi näyttää koko maailman talousveturilta. Kyse on kummassakin tapauksessa kuitenkin tilastoharhasta eikä suinkaan todenmukaisesta tulkinnasta”.
Ja hän jatkaa: ”Saksa ei kuitenkaan ole koko euroalueen talousveturi, vaan ennemmin se on euroalueen kasvurohmu… Euroalueen taloudesta on tullut nollasummapeli vailla vertaa, niin kuin analyysiyhtiö GaveKal Research napakasti kiteyttää.”
Johtopäätöksenään Hurri lausuu: ” Ilman euron tarjoamaa mittavaa tukea Saksan teollisuus ja talous olisivat nykyistä heikompia. Ilman euron mittavaa rasitetta Italia, Espanja ja pienemmät kriisimaat olisivat nykyistä vahvempia. Ehkä kriisimaat eivät olisi ollenkaan kriisimaita.”
Spekulaatiota voisi jatkaa huomauttamalla, että ilman eurojärjestelmää myöskään alueen teollisesti vähemmän kehittyneiden valtioiden velkaongelma ei olisi ollut mahdollinen. Niiden elintason lainarahoitus ei vapailla lainamarkkinoilla olisi onnistunut.
Ja juurille mennäksemme ehkä pitää muistuttaa siitäkin, mikä oli euron alkuperäinen idea ja miten siihen mentiin. Tarkoituksena oli saada EU-valtioille yhteinen valuutta, joka on vakaa kuin Saksan D-markka ja yhtä ostovoimainen. Tämän vuoksi euroa lähestyttäessä siihen pyrkineet maat sitoivat valuuttakurssinsa Saksan markkaan, joka toimi prosessissa johtovaluuttana.
Hurrin artikkelissaan esittämän näkemyksen mukaan Saksan talous on syönyt muiden eurovaltioiden kasvun. Tähän liittyen hän väittää, että Saksan suurin vienti kohdistuu euroalueelle, jota ”imemällä” kasvu on mahdollista. Väitteet ovat vääriä.
Vaikka artikkeli on sisäisesti ristiriitainen, niin se jättää huomiotta Saksan talouden suorituskyvyn verrattuna muuhun maailmaan. Suorituskyky tarkoittaa paitsi viennin rahallista arvoa, myös kilpailukykyä, tieteellis-teknistä kehitystä, innovaatioiden ja patenttien sekä investointien määrää. Kaikilla mittareilla tarkasteltuna Saksa kuuluu kärkikastiin.
Tilastoluvuillakin tarkastellen tilanne poikkeaa Hurrin piirtämästä kuvasta. Saksan viennin kohdentuminen ja vastaavat kasvuluvut ilmenevät alla olevasta taulukosta:
Vienti yhteensä 1998 488371 mio eur, 2011 yht. 1060212 mio euroa, kasvu 117%.
Euroalueelle 1998 220514 mio eur, 2011 yht. 416856 mio euroa, kasvu 89%
EU 27-alueelle 1998 316163 mio eur, 2011 yht. 623361 mio eur, kasvu 97%
EU-vienti ilman euroaluetta 1998 95649 mio eur, 2011 yht. 206506 mio eur, kasvu 116%
EU:n ulkopuoliset maat 1998 172208 mio eur, 2011 yht. 436841 mio eur, kasvu 153 %.
Saksan viennin kehityksessä euroalueen ulkopuolinen vienti on kasvanut merkittävästi voimakkaammin kuin euroalueelle suuntautunut vienti. Trendi jatkuu voimistuen, kuten viimeisimmät tilastotiedot osoittavat:
Saksan vienti eurovaluutta-alueelle oli v. 2012 412 mrd. euroa. Vähennys edelliseen vuoteen 2,1%.
Saksan vienti kolmansiin eli Euroopan ulkopuolisiin maihin oli 472 mrd. euroa, jossa kasvua 8,8%. Tämä on Saksan ennätysviennin kasvun todellinen syy.
Koko EU-alueen vienti oli nimittäin 626 mrd. euroa, jossa vähennystä 0,3% edelliseen vuoteen verrattuna.
Eurosta ei Saksan taloudelle ole ollut mitään hyötyä. Hurrin väite, jonka mukaan euroalueen valtiot ovat Saksan ulkomaankaupan suurin kohdealue, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Se miksi laajentuva kuoro huutaa Saksan talouden kasvun heikentävän euroalueen taloutta, on pohdinnan arvoinen asia. Siihen varmaankin palataan myös näiden merkintöjen muodossa.
Kari K. Arvola 