Kestävän kehityksen perusongelma

Kestävällä kehityksellä viitataan moniin asioihin ihmisyksilön elämästä aineelliseen tuotantoon ja talousjärjestelmiin globaalissa maailmassa ulottuen. Tässä otan esille vain monimutkaisen asiakimpun yhden, mielestäni tärkeimmän tai perustavimman puolen. Se on energia- ja materiaalitalous.

Sekä energiataloudessa, mutta myös laajemmin pätee fysiikan universaali osa-alue termodynamiikka. Sen keskiössä on sääntö, jonka mukaan myös kaikki ihmisen elämiseen liittyvät prosessit ovat irreversiibeleitä eli palautumattomia. Ilmiötä kuvataan käsitteellä entropia.
Osa energiasta ja raaka-aineista menee aina ”hukkaan”, muuttuu ympäristön lämmöksi tai ”jätteeksi”. Täydellinen kierrätys on mahdotonta. Siksi pyrkimyksenä onkin sinänsä rationaalinen pyrkimys tehostaa prosesseja, vähentää energiankäyttöä, säästää raaka-aineita, pienentää hävikkejä ja kierrättää monin tavoin. Nykytilanne uskotaan tiedettävän niin tarkoin, että lähes jokaisella on asiasta vankka mielipide. Huippuunsa tämä vakaumus on viety ekologistisen ympäristöpolitiikan ja -poliitikkojen piirissä.

Siitä huolimatta vain aniharva tietää, mitä termodynamiikka oikeastaan tarkoittaa ns. uusiintuvan energian osalta. Uusiintuva energia on mantra, johon uskotaan eräänä maapallon pelastamisen välineenä. Selitän ongelman niin lyhyesti kuin osaan mutta korostan, että nämä asiat on tutkittu, vaikka niitä ei yleisesti tunneta.

Fossiiliset polttoaineet ja raaka-aineet ovat syntyneet miljoonien vuosien aikana kemiallis-fysikaalisissa prosesseissa. Niiden käyttö on viimeisten parin sadan vuoden aikana mahdollistanut nykyisen hyvinvoinnin, liikkuvuuden, ihmisten eliniän pitenemisen ja myös maapallon mittavan väestönkasvun. Viimemainittuun liittyvistä ongelmista ei tässä nyt keskustella.

Geologisen ajan kestäneen valmistusprosessin ansiosta fossiiliset raaka-aineet ovat energiasisällöltään erittäin vahvoja tai tiheitä, kuten termi kuuluu. Vertailu on helppoa esimerkiksi miettimällä, miten suuri lämpömäärä saadaan kilosta polttoöljyä verrattuna kiloon koivuklapeja. Vielä valtavampi ero on lämpömäärässä, joka synnytetään yhdellä grammalla uraania verrattuna gramman puulastuun. Muuntotaulukoita löytyy mm. googlaamalla.

Ns. uusintuvien energioitten näkeminen ratkaisevana vaihtoehtona edellyttää näinollen vuosimiljoonien aikana tiivistyneen, silloisen ”uusiintuvan” energian korvaamista muutamassa vuosikymmenessä kertyvällä uusiintuvalla energialla, kuten biomassalla. Asia ei muutu, vaikka aurinko nostetaan bioenergian rinnalle. Nykyinen ”kova” energia korvattaisiin siis ”pehmeällä” ympäristön ja tulevien sukupolvien hyvinvointia ajatellen.

Energian muuntoketjuissa pätee perusfysiikka. Se sanoo karkeasti ottaen, että jos koko fossiilinen energia nykyisellä kulutustasolla korvattaisiin nykytekniikan näköpiirissä olevalla ns. uusiintuvalla, energiatiheydeltään harvalla energialla, primäärienergian kokonaistarve maailmassa kaksinkertaistuisi.

Tämä tarkoittaisi tuotantotekniikan, laitosten, varausjärjestelmien yms. valtaisaa lisärakentamista, energian käytön kasvua myös tässä prosessissa sekä materiaalien kulutuksen, kuljetusten ja maankäytön muutoksiin liittyvän ympristörastuksen kasvua siinä mitassa, että sinänsä tärkeältä kestävän kehityksen ajatukselta käytännössä putoaisi pohja kokonaan pois.

On selvää, ettei raaka-aineitakaan tähän löydy, mutta tärkein on periaate. Globaali energiaongelma on todellinen ja vaikea. Sen ratkaisu ei ole toistaiseksi edes näköpiirissä.

Advertisements

One thought on “Kestävän kehityksen perusongelma

  1. Päivitysilmoitus: Saksan “Energiewende” ja villakoiran ydin | Kari K. Arvola

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s