IPCC omassa asiassaan

• Aloitetaan siitä, mistä IPCC ei halua keskustella: Ilmakehän keskimääräinen lämpötila ei ole vuoden 1998 jälkeen kohonnut. Voidaan puhua lämpötilan noususta ylätasangolle, sillä vuoden 1998 jälkeiset vuodet ovat keskimäärin olleet noin 0,2 astetta edellistä jaksoa lämpimämpiä.
• Lämpötilan nousu seurasi El Ninjo-ilmiötä. Mistä tämä ilmiö johtuu ja miksi lämpötila on pysynyt suhteellisen vakaana menneet vuodet on arvoitus sekä IPCC:n piirissä oleville tutkijoille, että muille. Toisaalta tiedetään, että hiilidioksidin määrä ilmakehässä on jatkanut tasaista nousuaan. Lämpötilan olisi siis pitänyt kohota.
• Ja tässä vielä yksi tosiasia, josta IPCC ei halua keskustella. Mikään IPCC:n käyttämä ilmastosimulaatio ei ole osannut ennakoida lämpöpysäkkiä eikä näin muodoin tietenkään kykene sitä selittämään. Sen sijaan IPCC nyt raportissaan tietää, että ilmasto kehittyy entistä kriittisempään suuntaan ja aikaisempaa suuremmalla varmuudella se on ihmisen syytä. Jonkinlainen ristiriita tässä on, eikö niin?

Suomi-pojat kansainvälisillä areenoilla

Suomen IPCC-valtuuskunnan johtaja on Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas. Hänellä on takanaan monivuotinen ura Ilmatieteen laitoksen palveluksessa sekä monissa kansainvälisissä instituutioissa. Taalas on intohimoinen ilmastonmuutoksen saarnaaja ja teollisen kultuurin syyllistäjä.

IPCC:n tuoreeseen, poliittisille päätöksentekijöille tarkoitettuun raporttiin Taalaksella oli seuraavanlainen näkökulma:

”On tärkeää tiedostaa, että ilmakehän lämpeneminen on ainoastaan yksi merkki ilmastonmuutoksesta. Nyt meillä on syvällisempää tietoa myös merien merkityksestä”, toteaa Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-ryhmän puheenjohtaja Petteri Taalas.

Valtaosa, yli 90 prosenttia, maapallon ilmastojärjestelmän lisääntyneestä lämpöenergiasta on varastoitunut meriin. Lämmön varastoituminen meriin selittää osaksi sen, että ilmakehän lämpeneminen ei etene tasaisesti.  Ilmastossa esiintyy vuosien ja vuosikymmenten välistä luonnollista vaihtelua, jolloin lämpeneminen välillä kiihtyy ja välillä hidastuu”. (Suomen ympäristöministeriön tiedote 27.9.2013).

Taalas siis epäsuorasti ottaa kantaa lämpöpysäkkiin ja löytää selityksen meristä. Valitettavasti selityksessä ei ole järkeä. Sivuutetaan tässä sellainen pikkuasia, että tottakai merten vesimassojen rooli ilmakehän lämpötilan säätelijänä on tunnettu jo ammoisista ajoista, ainakin Ilmatieteen laitoksen ja IPCC:n ulkopuolella. Maapallohan on vesiplaneetta. Pääpointti on kuitenkin toisaalla: Koska ilmakehä ei mittausten mukaan ole lämmennyt 15 vuoteen, ei siihen ole voinut kertyä ylimääräistä lämpöä. Tästä seuraa, että ilmasta ei ole voinut johtua meriin lämpöä, ikäänkuin varastoon..

Jos niin kuitenkin olisi vastoin termodynamiikan sääntöjä tapahtunut, niin ilmakehä olisi jäähtynyt siitä yksinkertaisesta syystä, ettei yksikään tutkimuslaitos eikä yksittäinen tutkija ei ole raportoinut auringosta maatasolle, meret mukaan lukien, tulevan säteilyenergian voimistumista viimeisten 15 vuoden aikana. Vain lisääntynyt energia olisi voinut väistämättä syntyneen vajauksen täyttää. Mutta ilmakehä ei ole lämminnyt eikä jäähtynyt. Energiaa ei voi tyhjästä luoda, ei edes IPCC:n kasvihuoneessa.

Taalas puhuu siis viran puolesta roskaa yrittäessään väittää, että maapallon ilmastojärjestelmään olisi varastoitunut ”lisääntynyttä lämpöenergiaa”, joka nyt olisi karannut merten syvyyksiin odottamaan hetkeä, jolloin taas pääsee ilmastoa lämmittämään.

Kriittinen arvio IPCC:n näkemyksistä ja ilmaston muutoksista

Toisenlaisen näkökulman ilmaston kehitykseen tarjoaa kansainvälinen, hallituksista riippumaton tutkijaryhmä NIPCC. Sen raportti on luettavissa Ilmastofoorumi ry:n verkkosivulla osoitteessa

Click to access ccr-ii-fysikaalinen-tiede-yhteenveto-paattajille.pdf

NIPCC:n raportti sisältää suoraa ja kriittistä IPCC:n näkemysten arviointia laajaan tutkimukselliseen pohjaan nojautuen. Siinä mielessä se antaa hyvän vertailupohjan sellaiselle lukijalle, joka on yleensä joutunut arvioimaan ilmastokeskusteluja vain virallisen IPCC-tiedotuksen ja median yksipuolisen informaation pohjalta.

Uuden paradigman tarve

• NIPCC:n raportti ei kuitenkaan aseta IPCC:n ilmastonmuutosparadigmaa kyseenalaiseksi. Kyse on kritiikistä ja realistisemman näkemyksen esittelystä, mutta ei toisenlaisen tai uuden tieteellisen näkökulman, paradigman, avauksesta ilmastoproblematiikkaan.

Nykytilanteessa tällainen olisi välttämätön. IPCC:n ympärille on suurella rahalla ja useiden hallitusten myötävaikutuksella luotu vuosien mittaan monopolistinen informaatiopankki, joka tuottaa jatkuvasti tendenssitietoa tilaajiensa eli IPCC:n kantavien voimien tarkoituksiin. Tuore raportti eli yhteenveto poliittisille päättäjille on tästä jälleen paljonpuhuva esimerkki. IPCC:n teoretisointien pohjalle on rakennettu EU:n jäsenmailleen määräämä ”hiilivapaa” energiapolitiikka päästökauppoineen ja henkulamppusäätelyineen. Tuo energiapolitiikka on rahasampo pyörittäjilleen ja varma tulonlähde myös sille teollisuudelle, joka verovaroin rahoitettua toimintaa haluaa hyödyntää.

Tendenssitiedolle on ominaista järjestelmän sisäinen tiedekäsitys, oma terminologia ja esimerkiksi ilmakehän lämpöfysiikassa säteilyteoreettisten näkemysten yksipuolinen korostaminen.

Jo lähtökohdissaan (-18 astetta ilman ns. kasvihuonekaasuja) IPCC:n näkemys ilmakehän ja maapallon lämpöjärjestelmän toiminnasta on kyseenalainen, jopa mahdoton. Siksi uusi paradigma olisi tarpeen. Tähän NIPCC:n raportti ei vielä tarjoa aineksia.

Liitän tähän vielä linkin Der Spiegelin grafiikkaan, josta näkyy havainnollisesti tämä IPCC:n ydinongelma.

http://www.spiegel.de/international/world/bild-923937-548145.html

Raakamaito on uhka kansanterveydelle

Raakamaito sisältää aina bakteereita, joista osa voi aiheuttaa terveyshaittoja ja sairauksia. Tämän lähiruokaintoilijat jättävät sanomatta. Maitohygienian professori Satu Pyörälä on huolissaan kehityksestä ja varoitti intoilusta jo keväällä:

” Meneillään olevan elintarvikelainsäädännön muutoksen takia tinkimaito eli suoraan tilalta myytävä raakamaito on noussut keskusteluun. Keskustelussa toistuu väite käsittelemättömän maidon terveyttä edistävistä vaikutuksista. Ihmisten henkilö-kohtaiset kokemukset ja uskomukset ovat tunnetusti vankkoja.

Kaupan maito on kuitenkin samaa lehmänmaitoa, jossa vain rasvan määrä on vakioitu. Maitoa ei laimenneta meijerissä. Pastörointi ei juuri vaikuta maidon makuun, mutta säilyvyyteen se vaikuttaa ratkaisevasti.
Tinkimaidon myyttistä mainetta edustaa pääkaupunkiseudulla myytävä kyytönmaito. Suuret ikäluokat kasvatettiin juuri kyytönmaidolla, joka ei aikanaan ollut erityinen terveystuote. Vaihtoehtoja ei ollut, eikä mahdollisista sairastumisista pidetty kirjaa. Maitoa ei säilytetty pitkään.
Heikki Aho pelkäsi (HS Mielipide 12.3.) meidän vieraantuneen perustuotannosta, koska maidosta käytetään nimitystä ”raakamaito”. Se on vain tekninen termi, vieraantuminen sen sijaan todennäköistä.
Lypsystä ja maidon käsittelystä on hyvä tietää, että lehmän utareen ja vetimien pinnalla on aina lannasta ja navettaympäristöstä peräisin olevaa kontaminaatiota, jota voidaan hyvällä lypsyhygienialla vähentää mutta ei kokonaan poistaa. Perinteisessä lypsyssä lypsäjä puhdistaa utareen ja tarkastaa alkusuihkeet. Automaattilypsyssä tämä tapahtuu kokonaan koneellisesti, joten lehmien tulee olla erityisen puhtaita.

Raakamaito sisältää aina mikrobeja, joista osa voi olla ihmiselle tautia aiheuttavia. Raakamaidon aiheuttamia sairastumisia ja jopa sairausepidemioita raportoidaan maailmalla vuosittain. Mikään näytteenotto ei takaa maidon ehdotonta turvallisuutta, koska maidon mikrobipitoisuus ja lajien kirjo navetoissa vaihtelevat päivästä toiseen.

Riskit ovat suurempi uhka tietyille väestöryhmille, kuten raskaana oleville naisille, lapsille tai vanhuksille.
Ihmiset ovat nykyisin tottuneet käsittelemään pastöroitua maitoa eivätkä välttämättä tiedosta pastöroimattoman maidon riskejä. Maito pilaantuu herkästi. Pastörointi tuhoaa bakteereista yli 99 prosenttia, joten pastöroitu maito on turvallista. Kaikki kansainväliset asiantuntijajärjestöt, joukossa WHO, suosittelevat edelleen, että maito olisi pastöroitava riskien minimoimiseksi.
Uudessa elintarvikevalvonta-asetuksessa tinkimaitoa saisi edelleen luovuttaa suoraan kuluttajalle. Myytävän maidon määrää esitetään hieman lisättäväksi. On epärealistista uskoa, että tinkimaidon myynti lähiruokana vahvistaisi merkittävästi maaseutuamme, kuten MTK:n maitoasiamies uskoi (HS Mielipide 12.3.)
Maidontuotantomme tulevaisuus pohjautuu karjatalouteen, joka tuottaa laatumaitoa, käyttää ajanmukaisia menetelmiä ja myy maidon meijeriin.
Kehityksen pyörää ei ole syytä kääntää taaksepäin tässä niin kuin ei muissakaan ruokaturvallisuuskysymyksissä.”

HS 17.3.2013

MMT Jussi Tammisola on samoilla linjoilla, vaikka Hesari ei hänen kannanottoaan julkaissutkaan:

Ei raakamaitoa riesaksemme

Vaaralliset ruokamyrkytykset ovat jyrkässä nousussa maassamme, kertovat uutiset (HS 28.8.). Tämä ei ollut yllätys — ajetaanhan riskialtista raakamaitoa nyt laajempaan myyntiin Suomessa asiantuntijoiden monista varoituksista piittaamatta.

Vaikka raakamaitoa myytäisiin valtiossa vain hyvin vähän (1 %), se riittää jo kaksinkertaistamaan maitoperäiset ruokamyrkytykset koko väestössä, osoittavat USA:n tautiviraston laajat seurantutkimukset (Langer ym. 2012). Sen käyttäjillä myrkytysriski on 150-kertainen ja oireet vakavia: uhri joudutaan viemään sairaalahoitoon 20 kertaa useammin kuin muissa maitoperäisissä myrkytyksissä.

Ehec-bakteeri voi tappaa ja listeria aiheuttaa keskenmenoja, mutta raakamaito levittää myös monia muita tauteja, kuten kampylobakteeria ja salmonellaa. Viisikymmentä suomalaista viuluviikaria sai vaihtaa Euroopan konserttikiertueensa viikon painajaiseen tippaletkuissa saksalaisessa sairaalassa — ankara salmonella saatiin hotellin raakamaitovanukkaasta.

Maatalousministeriössä loppusuoralla olevat raakamaitoasetukset kannattaisi vetää takaisin. Ne tulevat vain lisäämään raakamaidon käyttöä, kun ostajia aletaan tuudittaa vääriin luuloihin tuotteen turvallisuudesta myyntiväitteellä ” säädökset ovat kunnossa”. Tosiasiassa raakamaidon turvallisuutta ei voi kukaan taata.
Raakamaito on uskomustuote, joka ei tuo mitään terveysetuja — vain suuria uhkia terveydellemme. Sen myynti ja laitoskäyttö kannattaisi kieltää kokonaan, kuten monissa sivistysmaissa on tehty.

Tuottajien kaupalliset edut tai ”ruokaministeriön” johdon linjattomuus eivät saisi vaarantaa ihmisten terveyttä Suomessa.

Jussi Tammisola, MMT, FL, erikoistutkija emeritus, Helsinki

Energiapolitiikka irrotettava ilmastopelottelusta

Budjettiriihen aikaan kansalaisjärjestö Ilmastofoorumi ry ehdotti hallitukselle säästöjä myös ilmasto- ja energiapolitiikassa.

Epäilimme tosin näiden olevan pyhiä lehmiä, joihin ei edes talouskriisissä kosketa. Epäilys osoittautui oikeaksi, vaikka hallituksen rakenneremontin yhteydessä mainitaankin energia-alan sääntelyn vähentäminen.

Ilmastopolitiikassa voisimme saavuttaa merkittäviä säästöjä. Syöttötariffit ja energiatuki maksavat nykytasollaan vuosikymmenen loppuun mennessä veronmaksajille lähes kaksi miljardia euroa. Tuet nostavat energian hintaa, vaikeuttavat energiahuoltoa, pilaavat maisemat ja tappavat vielä lintujakin tuulimyllyjen siipiin.

Tietenkin verotuetut investoinnit ohjautuvat muhkeina voittoina kansainvälisten sijoittajien taskuihin ja jopa Kiinaan.

Ilmastollista hyötyä tukien jakamisesta ei ole. Vuosien saatossa ihmisen tuottaman hiilidioksidin väitetty rooli ilmastonmuutoksessa on käynyt yhä kyseenalaisemmaksi. Kaikkien lämpömittaussarjojen mukaan ilmakehä ei ole lämmennyt yli 15 vuoteen eikä IPCC:n pääsihteerin Pachaurin mukaan jopa 17 vuoteen.

Ennusteiden mukaan olisi pitänyt lämmetä 0,3 astetta. Samana aikajaksona 1880-luvun jälkeisestä ilmakehän CO2-pitoisuuden noususta on toteutunut kolmannes. Yhtälö on yksinkertainen eikä se toimi siten kuin paniikin lietsojat väittävät.

Verovarojen haaskaaminen tarpeettomaan ja haitalliseen ilmastopolitiikkaan on lopetettava. Energiapolitiikka on irrotettava ilmastopähkäilystä. Kahdella miljardilla korjataan iso pala kestävyysvajeesta ja sääntelyn vähenemisen myötä autetaan taloutta paremmin takaisin kasvu-uralle.

Kari Arvola

Ilmastofoorumi ry:n varapuheenjohtaja