IPCC omassa asiassaan

  • Aloitetaan siitä, mistä IPCC ei halua keskustella: Ilmakehän keskimääräinen lämpötila ei ole vuoden 1998 jälkeen kohonnut. Voidaan puhua lämpötilan noususta ylätasangolle, sillä vuoden 1998 jälkeiset vuodet ovat keskimäärin olleet noin 0,2 astetta edellistä jaksoa lämpimämpiä.
  • Lämpötilan nousu seurasi El Ninjo-ilmiötä. Mistä tämä ilmiö johtuu ja miksi lämpötila on pysynyt suhteellisen vakaana menneet vuodet on arvoitus sekä IPCC:n piirissä oleville tutkijoille, että muille. Toisaalta tiedetään, että hiilidioksidin määrä ilmakehässä on jatkanut tasaista nousuaan. Lämpötilan olisi siis pitänyt kohota.
  • Ja tässä vielä yksi tosiasia, josta IPCC ei halua keskustella. Mikään IPCC:n käyttämä ilmastosimulaatio ei ole osannut ennakoida lämpöpysäkkiä eikä näin muodoin tietenkään kykene sitä selittämään. Sen sijaan IPCC nyt raportissaan tietää, että ilmasto kehittyy entistä kriittisempään suuntaan ja aikaisempaa suuremmalla varmuudella se on ihmisen syytä. Jonkinlainen ristiriita tässä on, eikö niin?

Suomi-pojat kansainvälisillä areenoilla

Suomen IPCC-valtuuskunnan johtaja on Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas. Hänellä on takanaan monivuotinen ura Ilmatieteen laitoksen palveluksessa sekä monissa kansainvälisissä instituutioissa. Taalas on intohimoinen ilmastonmuutoksen saarnaaja ja teollisen kultuurin syyllistäjä.

IPCC:n tuoreeseen, poliittisille päätöksentekijöille tarkoitettuun raporttiin Taalaksella oli seuraavanlainen näkökulma:

”On tärkeää tiedostaa, että ilmakehän lämpeneminen on ainoastaan yksi merkki ilmastonmuutoksesta. Nyt meillä on syvällisempää tietoa myös merien merkityksestä”, toteaa Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-ryhmän puheenjohtaja Petteri Taalas.

Valtaosa, yli 90 prosenttia, maapallon ilmastojärjestelmän lisääntyneestä lämpöenergiasta on varastoitunut meriin. Lämmön varastoituminen meriin selittää osaksi sen, että ilmakehän lämpeneminen ei etene tasaisesti.  Ilmastossa esiintyy vuosien ja vuosikymmenten välistä luonnollista vaihtelua, jolloin lämpeneminen välillä kiihtyy ja välillä hidastuu”. (Suomen ympäristöministeriön tiedote 27.9.2013).

Taalas siis epäsuorasti ottaa kantaa lämpöpysäkkiin ja löytää selityksen meristä. Valitettavasti selityksessä ei ole järkeä. Sivuutetaan tässä sellainen pikkuasia, että tottakai merten vesimassojen rooli ilmakehän lämpötilan säätelijänä on tunnettu jo ammoisista ajoista, ainakin Ilmatieteen laitoksen ja IPCC:n ulkopuolella. Maapallohan on vesiplaneetta. Pääpointti on kuitenkin toisaalla: Koska ilmakehä ei mittausten mukaan ole lämmennyt 15 vuoteen, ei siihen ole voinut kertyä ylimääräistä lämpöä. Tästä seuraa, että ilmasta ei ole voinut johtua meriin lämpöä, ikäänkuin varastoon..

Jos niin kuitenkin olisi vastoin termodynamiikan sääntöjä tapahtunut, niin ilmakehä olisi jäähtynyt siitä yksinkertaisesta syystä, ettei yksikään tutkimuslaitos eikä yksittäinen tutkija ei ole raportoinut auringosta maatasolle, meret mukaan lukien, tulevan säteilyenergian voimistumista viimeisten 15 vuoden aikana. Vain lisääntynyt energia olisi voinut väistämättä syntyneen vajauksen täyttää. Mutta ilmakehä ei ole lämminnyt eikä jäähtynyt. Energiaa ei voi tyhjästä luoda, ei edes IPCC:n kasvihuoneessa.

Taalas puhuu siis viran puolesta roskaa yrittäessään väittää, että maapallon ilmastojärjestelmään olisi varastoitunut ”lisääntynyttä lämpöenergiaa”, joka nyt olisi karannut merten syvyyksiin odottamaan hetkeä, jolloin taas pääsee ilmastoa lämmittämään.

Kriittinen arvio IPCC:n näkemyksistä ja ilmaston muutoksista

Toisenlaisen näkökulman ilmaston kehitykseen tarjoaa kansainvälinen, hallituksista riippumaton tutkijaryhmä NIPCC. Sen raportti on luettavissa Ilmastofoorumi ry:n verkkosivulla osoitteessa

http://www.ilmastofoorumi.fi/wp-content/uploads/2013/09/ccr-ii-fysikaalinen-tiede-yhteenveto-paattajille.pdf

NIPCC:n raportti sisältää suoraa ja kriittistä IPCC:n näkemysten arviointia laajaan tutkimukselliseen pohjaan nojautuen. Siinä mielessä se antaa hyvän vertailupohjan sellaiselle lukijalle, joka on yleensä joutunut arvioimaan ilmastokeskusteluja vain virallisen IPCC-tiedotuksen ja median yksipuolisen informaation pohjalta.

Uuden paradigman tarve

  • NIPCC:n raportti ei kuitenkaan aseta IPCC:n ilmastonmuutosparadigmaa kyseenalaiseksi. Kyse on kritiikistä ja realistisemman näkemyksen esittelystä, mutta ei toisenlaisen tai uuden tieteellisen näkökulman, paradigman, avauksesta ilmastoproblematiikkaan.

Nykytilanteessa tällainen olisi välttämätön. IPCC:n ympärille on suurella rahalla ja useiden hallitusten myötävaikutuksella luotu vuosien mittaan monopolistinen informaatiopankki, joka tuottaa jatkuvasti tendenssitietoa tilaajiensa eli IPCC:n kantavien voimien tarkoituksiin. Tuore raportti eli yhteenveto poliittisille päättäjille on tästä jälleen paljonpuhuva esimerkki. IPCC:n teoretisointien pohjalle on rakennettu EU:n jäsenmailleen määräämä ”hiilivapaa” energiapolitiikka päästökauppoineen ja henkulamppusäätelyineen. Tuo energiapolitiikka on rahasampo pyörittäjilleen ja varma tulonlähde myös sille teollisuudelle, joka verovaroin rahoitettua toimintaa haluaa hyödyntää.

Tendenssitiedolle on ominaista järjestelmän sisäinen tiedekäsitys, oma terminologia ja esimerkiksi ilmakehän lämpöfysiikassa säteilyteoreettisten näkemysten yksipuolinen korostaminen.

Jo lähtökohdissaan (-18 astetta ilman ns. kasvihuonekaasuja) IPCC:n näkemys ilmakehän ja maapallon lämpöjärjestelmän toiminnasta on kyseenalainen, jopa mahdoton. Siksi uusi paradigma olisi tarpeen. Tähän NIPCC:n raportti ei vielä tarjoa aineksia.

Liitän tähän vielä linkin Der Spiegelin grafiikkaan, josta näkyy havainnollisesti tämä IPCC:n ydinongelma.

http://www.spiegel.de/international/world/bild-923937-548145.html

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “IPCC omassa asiassaan

  1. Kari hyvä, ilmasto on monimutkainen kokonaisuus, jossa monet eri asiat vaikuttavat ei suuntiin. Konkreettinen näyttö ilmaston lämpenemisestä on pohjoisen napajään pienentyminen. Siihen rinnastuvia ilmiöitä on mm- ’jäämies Ötzin’ löytyminen, hyvin säilyneen mammutin löytyminen Siperiasta ja muinaisen tien ja asuinpaikan löytyminen Norjan tuntureilta. Ötzi oli ollut 3500 vuotta umpijäässä, sulamatta välillä, nyt se olisi sulanut, ellei olisi viety tutkittavaksi ja pakastimeen. Lämpeneminen etenee eikä valitettavasti pysähdy sillä, että kiellät sen. Biopolttoaineet eivät ole kestävä ratkaisu ilmastomuutokseen, paitsi varsin rajallisesti, mutta tuuli-, aurinko-, vuorovesi – ym. voimalähteiden käyttö voi olla sitä, vaikka kehitystyö näyttää etenevän valitettavan hitaasti.
    Avoimessa yliopistossa järjestetään ihan hyviä kursseja maapallon ilmastoon vaikuttavista tekijöistä, suosittelen niitä. Fossiilisen energian käyttö on yksi näistä tekijöistä, ei ainoa, mutta tällä hetkellä merkittävä ja kasvava. Ihmiskunta joutuu joka tapauksessa etsimään uusia tapoja energian tuottamiseen, koska fossiiliset energiavarat ovat rajallisia.

    • Kerttu hyvä, kiitos kommentista. Yksikään mainitsemasi seikka ei ole minulle tuntematon. Ilmiöiden luetteleminen ja vallitsevan paradigman mukainen tulkinta ei kuitenkaan tilannetta muuksi muuta. Hiilidioksidin asettaminen lämmittäjän rooliin on vakava tieteellinen, taloudellinen ja poliittinen virhe. Sen vuoksi valtavat varat käytetään epätarkoituksenmukaisesti aivan kuin rahaa olisi liikaa. Ns. uusiintuvat energialähteet eivät ole ratkaisu edessäolevaan energiakriisiin. Syy on niiden huono energiatiheys. Tämä on yksinkertainen fysikaalinen tosiasia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s