Kasvihuoneilmiö ilman seiniä ja kattoa

Tässä jutussa haluan nostaa aluksi esille englantilaisen kemistin Jack Barrettin, joka vuonna 1995 julkaisemassaan artikkelissa esitti ns. kasvihuonekaasujen keskinäisen ”voimakkuuden” omiin spektrografisiin mittauksiinsa perustuen. Hän osoitti, että hiilidioksidin lisääntyminen ei olennaisesti lisää sen absorptiota (J. Barrett, Spectrochim. Acta Part A, 51, 415, 1995).

Toinen syy hänen mainitsemiseensa on siinä, että Barrett kuuluu niihin tutkijoihin, joiden ura IPCC-vetoisen ilmastotieteen piirissä on joko kokonaan pysähtynyt  tai päätynyt sivuraiteelle ”väärien” ajatusten tai tutkimustulosten johdosta.

Barrettin julkaisukiellosta huolehti  sittemmin aateloitu kemisti John Houghton, jota pääministeri M. Thatcher käytti neuvonantajanaan hiilen pannaan julistamisessa niin maan alla kuin taivaallakin.

Kasvihuoneteoreettisista neuvoistaan Houghton sai aatelisarvon lisäksi  IPCC:n tieteellisen työryhmä ykkösen johtajan paikan.

Barrettin osittain päivitetty artikkeli on julkaistu otsikolla GREENHOUSE MOLECULES, THEIR SPECTRA AND FUNCTION IN THE ATMOSPHERE julkaisussa Energy & Environment, Volume 16, No.6 2005.

Artikkelissa Barrett osoittaa, että hiilidioksidin osuus maatasolta tulevan IR-säteilyn absorboinnissa 100 metrin korkeuteen asti on noin 17 prosenttia vesihöyryn osuuden ollessa 68 prosenttia. Tilanne ei olennaisesti muutu, vaikka hiilidioksidin pitoisuus kaksinkertaistuisi.

Tässä oli Barrettin pääsynti. Se että hiilidioksidin hypoteettinen vaikutus ilmakehän lämmittäjänä ei juuri nimeksikään lisäänny sen prosentuaalisen pitoisuuden kasvaessa, ei sopinut (eikä sovi nykyisinkään) virallisen, ilmastokatastrofia saarnaavan IPCC-tieteen puitteisiin.

Barrett_1

”Kasvihuonekaasujen” osuus kasvihuone-efektissä Barrettin mukaan:

Barrett_2

Barretin artikkeli sisältää runsaasti tietoa kasvihuoneajattelun perusteista ja myös hiilidioksidin ominaisuuksista. Se antaa realistisen kuvaan absorptiokaasujen keskinäisestä merkityksestä kasvihuoneilmiöhypoteesin puitteissa.

Gerlichin kvanttihyppy

Samoihin aikoihin Barrettin alkuperäisartikkelin kanssa saksalainen matemaattisen fysiikan tohtori Gerhard Gerlich julkaisi artikkelin, jossa osoitti kasvihuoneilmiön olevan fiktio vailla tieteellistä pohjaa: ”Die physikalischen Grundlagen des Treibhauseffekts und fiktiver Treibhauseffekte”, in: ”TreibhausKontroverse und Ozon-Problem”, Europäische Akademie für Umweltfragen (1996), S. 115-147. Sen jälkeen hän kirjoitti aiheesta lukuisia artikkeleita ja kiersi ympäri maata luennoimassa aiheesta.

Vuonna 2007 (2009) Gerlich yhdessä Ralf D. Tscheuschnerin kanssa julkaisi IPCC-leirissä kohun ja parjauskampanjan nostattaneen julkaisun ”Falsification Of The Atmospheric CO2 Greenhouse Effects Within The Frame Of Physics”. Tutkielmassa fyysikot käyvät lävitse kasvihuoneajattelun juuret Svante Arrheniuksestsa lähtien ja tarkastelevat hypoteesin eri versioita osoittaen, että niiltä puuttuu tieteellinen, termodynamiikan peruslakien kanssa yhteensopiva pohja.  (arxiv.org/pdf/0707.1161).

Tässä loikkaan nyt yli vuosikymmenten kiistelyn ja halpahintaiset väärennykset sekä aktiivisen vaikenemisen ja julkaisukiellot, joiden kohteeksi poikkeavat näkemykset systemaattisesti ovat IPCC-vetoisen ilmastotutkimuksen piirissä joutuneet. Tavoitteena on yrittää kuvata lyhyesti myös ”vasta-alkajille”, mistä kasvihuoneteoriassa on kysymys ja syyt, miksi hypoteesi ei voi pitää paikkaansa. Tämä on samalla sen kertausta, mitä aikaisemmin olen yrittänyt blogissani pohtia.

Mikä on kasvihuoneilmiö, Wikipedian ja IL:n kertomana

Alla on lyhennettynä kaksi kansantajuista esitystä, jotka todennäköisesti on kuitenkin tehty vakavalla mielellä laajaa yleisöä silmällä pitäen.

Ensinnä Wikipedia.

”Kasvihuoneilmiö on ilmiö, jossa useista eri aallonpituuksista muodostuvan sähkömagneettisen säteilyn (säteilyspektrin) tietyt aallonpituusalueet lämmittävät väliainetta (ks. absorptio), esimerkiksi maapallon kaasukehää ja pintaa. Lämmennyt väliaine/materiaali puolestaan säteilee (emittoi) lämpöenergiaansa ainoastaan infrapunasäteilyn aallonpituusalueella ulospäin. Infrapunasäteilyn eli lämpösäteilyn läpäisykyky on verraten huono, mistä syystä se (läpäisemisen sijaan) absorboituu tai heijastuu mm. kaasumaisiin väliaineisiin muita aallonpituusalueita intensiivisemmin. Täten siis systeemiin sisälle tuleva sähkömagneettinen säteily pääsee huonommin säteilemään ulos systeemistä, mikä nostaa systeemin peruslämpötilaa jonkin verran.

Myös kasvihuoneissa kyseistä ilmiötä tapahtuu, joskaan ilmiö ei arkkityyppisesti liity kasvihuoneisiin, kuten termi kasvihuoneilmiö antaa ymmärtää.[1]

Joseph Fourier havaitsi kasvihuoneilmiön vuonna 1824, ja kvantitatiivisesti sitä tutki ensimmäisenä Svante Arrhenius 1896. Ilmiössä kasvit lähettävät auringon valoa takaisin avaruuteen, jonne se ei pääse johtuen epämetallien oksideista ja muista kaasuista, joita syntyy liikenteessä ja teollisuuden tehtaissa.” …

”Kasvihuonekaasujen vaikutuksesta ilmakehän lämpötila on korkeampi kuin se muuten olisi. Kasvihuonekaasut päästävät lähes täydellisesti lävitseenauringosta tulevan säteilyn, varsinkin näkyvän valon, mutta absorboivat eli imevät huomattavan osan planeetan pinnalta lähtevästä pitkäaaltoisemmasta lämpösäteilystä (infrapunasäteilystä). Kasvihuonekaasumolekyyli kykenee rakenteestaan johtuen muuttamaan absorboimansa lämpöenergian uudelleen säteilyenergiaksi, jolloin osa energiasta palaa takaisin lämmittämään maan pintaa[4].” Wikipedia

Sekavalta vaikuttavalle kirjoittajalle näyttää olevan epäselvää, mikä ilman lämmittää – mutta myös moni muu seikka. Se on suurimmaksi osaksi maan/veden pinta, joka lämpiää auringon säteilyenergian voimalla ja lämmittää edelleen ilman. Ilmakehällä on siis lattialämmitys. Lämpö muodostuu aineessa, eikä ole säteilyä.

Ilmakehä on hyvä eriste. Maapallon pinta ja vedet tulisivat kuumiksi, ellei systeemissä olisi ilmajäähdytystä. Maan ja veden pinnan lämpöä purkaa suoraan avaruuteen IR-(infrapuna)säteily, jonka osuus poistuvasta energiasta on kuitenkin vain noin 6 prosenttia. Suuri osa maatason lämmöstä lauhtuu aineen virtauksen välityksellä eli ilmaseoksen kaasujen noustessa ylöspäin, jolloin ilma laajenee ja jäähtyy. Merkittävän osan lämmöstä kuljettaa yläilmoihin haihtuminen. Näitä ilmiöitä voi tarkastella esijäähdytyksenä.

Lopun jäähdytysprosessista hoitavat troposfäärissä pääosin vesihöyry ja hiilidioksidi säteilemällä lämpöenergian avaruuteen. Hiilidioksidin säteilykorkeudessa (n. 11 km) vallitsee yli 50 asteen pakkanen. Vesihöyryn säteilyn keskimääräinen korkeustaso on noin 4-5 kilometriä ja lämpötila -20 asteen tienoilla. NASA:n kaavio osoittaa energiavirtojen kulun auringosta maahan ja maasta pois. Kannattaa panna merkille, että tämä kaavio ei tunne lainkaan monien kasvihuoneteoreetikoiden rakastamaa hiilidioksidin ns. takaisinsäteilyä ilmasta maahan.

NASAn energiabudjetti.

NASAn energiabudjetti.

Wikipedian kirjoittajalle näyttää olevan tuntematonta, että lämpö tarkoittaa ilmaseoksen kineettistä energiaa, ei säteilyä.

Hiilidioksidi ei alailmakehän paineessa kykene säteilemään siitä yksinkertaisesta syystä, että ennen kuin fotonin törmäyksen synnyttämä viritys purkautuu säteilyksi, molekyyli törmää muihin ilmamolekyyleihin ja purkaa tässä yhteydessä viritystilansa. Tapahtumaa kutsutaan relaksaatioksi.

Molekyylien ja atomien relaksaatiossa on periaatteellinen ja teeman kannalta perustava ero. Kun atomi virittyy fotonin adekvaatista törmäyksestä, se emittoi säteilemällä saamansa energian automaattisesti eteenpäin.

Kun hiilidioksidimolekyyli virittyy, se voi purkaa saamansa energian säteilemällä – jos siihen on ennen törmäystä aikaa. Tilastollisesti troposfäärin alaosassa relaksaatio eli paluu fotonin aiheuttamasta viritystilasta tapahtuu molekyylin vapausasteiden vuoksi rotaation ja värähtelyn kautta Jablonski-diagrammin  mukaan. Relaksaatiossa hiilidioksidimolekyyli palaa lämpötasapainoon ympäröivän molekyylimassan kanssa. 

Lämpöjakautuma

Jablonski-diagrammi kuvaa, millä tavalla säteilyn todennäköisyys kasvaa, kun noustaan ilmakehässä ylöspäin ja ilmanpaine eli molekyylitiheys alenee. Noin 10 kilometrin korkeudessa hiilidioksidi säteilee lähes 100-prosenttisesti.

Kun katsotaan yllä olevassa kuvassa  troposfäärin lämpöprofiilia (ylhäällä kylmempi, alhaalla lämpimämpi, mutta aina viileämpää keskimäärin kuin maatasolla), niin selviää että lämmön siirtyminen hiilidioksidista tai mistä tahansa ilmaseoksen molekyylistä maata lämmittämään on fysikaalinen mahdottomuus.

Hiilidioksidimolekyylillä ei voi olla ilmaseoksessa muista molekyyleistä poikkeavaa, omaa ja erillistä lämpötilaa. Ilmaseoksen lämpö eli kineettinen energia on murskaavalla enemmistöllä valtamolekyylien eli typen, hapen ja argonin lämpöä.

Kaiken kukkuraksi fysiikasta puuttuu kokonaan erillinen ”säteilyenergian säilymisen laki”.

Ilmatieteen laitos

Ja mitä Ilmatieteen laitos haluaa suurelle yleisölle kasvihuoneilmiöstä kertoa. Lyhyt sitaatti oppimateriaalista:

”Maapallon ilmakehä toimii kasvihuoneen tavoin päästäen sisään auringon lyhytaaltoisen säteilyn, mutta estäen tehokkaasti maanpinnan ja ilmakehän itsensä lähettämän pidempiaaltoisen lämpösäteilyn poistumisen. Tämä ilmiö on kasvihuoneilmiö.

Osittain kasvihuoneilmiö on välttämätön elämälle maapallolla. Jos kasvihuoneilmiötä ei esiintyisi, heijastuisi liian paljon lämpösäteilyä pois maapallolta ja keskilämpötilamme täällä olisi noin 33 astetta kylmempi kuin nyt, eli n. -18 oC.”

On vaikea ymmärtää, mitä kirjoittaja ajattelee. Hänen mielestään ilmakehä estää tehokkaasti pitkäaaltoiseen lämpösäteilyn poistumisen. Kirjoittaja tarkoittaa IR-säteilyä, mutta on kaikin tavoin hukassa. Ongelmahan ei ole säteilyn estyminen, vaan se, mitä ilmakehän lämpö on ja miten maan ja vesien pinta lämpenee tai jäähtyy. Sitä pohdittiin aikaisemmin.

Säteily ei suinkaan esty, sitä tapahtuu suoraan maatasolta avaruuteen ja myös absorptiokykyisten kaasujen avulla, tietyin edellytyksin. Maatason ja ilmakehän jäähdytysmekanismi on kuitenkin paljon monimutkaisempi prosessi kuin vain absorptiokaasujen absorptio ja emissio. Prosessin pelkistäminen kirjoittajan tavoin on anteeksiantamaton virhe ja suoranaista lukijoiden harhaan johtamista.

Myös Ilmatieteen laitoksen oppimateriaalin kirjoittajalle näyttää olevan epäselvää, että ilman, maan ja veden lämpö on kineettistä energiaa, ei molekyylien, ei myöskään ns. kasvihuonekaasujen molekyylien säteilyä.

Ilmaseos muodostaa eristekerroksen maapallon ympärille. Se ei estä jäähtymistä, mutta turvaa suuren lämpökapasiteettinsa avulla keskimäärin suotuisan elinympäristön monimuotoisille organismeille. Ellei jäähdytystä olisi, ilmakehä lämpenisi ja tekisi elämän suurelta osin mahdottomaksi tai ainakin hankalaksi. Tässä ohitettakoon vain maininnalla maapallon vesivaipan rooli lämpötaloudessa. Sen kapasiteetti ylittää moninverroin ilmakehän lämpövaraston ja turvaa osaltaan lämpötalouden jatkuvuuden.

Ns. kasvihuonekaasut osallistuvat omalla vähäisellä lämpökapasiteetillaan ilmakehän kokonaiskapasiteetin muodostamiseen. Valtaosa kineettisestä lämmöstä on sitoutunut ilmakehän valtakaasuihin. Vesihöyryllä on tärkeä funktio sääilmiöissä veden dramaattisten olotilamuutosten vuoksi. Sekä vesihöyry että hiilidioksidi osallistuvat ilman jäähdyttämiseen sekä siirtämällä lämpöä materiaalivirtauksina yläilmakehään että säteilemällä energiaa avaruuteen.

Ilmakehä kokonaisuutena on sekä eristyspatja että lämmönvaihdin. Sen toimintojen korvaaminen tai kuvaaminen parilla ns. kasvihuonekaasulla on mahdottomuus. Aurinko, vesi ja tuuli eivät tarvitse hiilidioksidin apua maapallon ilmaston säätelyyn.

Kari Arvola

Mainokset

15 thoughts on “Kasvihuoneilmiö ilman seiniä ja kattoa

  1. Mutta törmäysenergiat menee CO2->N2->H2O
    ja täten lämmennyt hiilidioksidi lämmittää lopulta vesihöyrymolekyyliä (tärkein kasvihuonekaasu) ja senlähettämä IR-fotoni imeytyessään tummaan karkeaan ruohikkoiseen maanpintaan muuttuu lämpöenergiaksi.

    • Tuollaista mekanismia ei valitettavasti ole olemassa. Maatasolta lähtevän IR-säteilyn teho määräytyy lähtötason lämpötilasta, joka on siis keskimäärin 15 astetta Celsiusta. Vaikka olisi olemassa esittämäsi vaikutusketju, niin termodynamiikan pääperiaatteiden mukaan optimaalisesti säteilevän mustan pinnan antama teho on teoreettisesti korkeintaan sama kuin tuleva teho. Hiilidioksidi ei ole musta kappale eikä atomi. Sen toiminta noudattaa kvanttimekaniikan sääntöjä eikä mitattavissa olevaa lämpöefektiä ilmakehään aiheudu maasta tulevan IR-säteilyn johdosta.

      • En ymmärtänyt vai et ymmärtänyt ?

        Mikä kohta tässä ketjussa muka mättäisi ?:

        1) (viileä) CO2-molekyyli imee maanpinnan IR-säteilyä
        2) CO2:n värähtelytaso (ja lämpötila=nopeus) kasvaa
        3) CO2 ->törmäilee N2 molekyyleihin, joten tämä CO2 nopeuslisä(lämpötilan kasvu) hajoaa nopeasti ympäröiviin molekyyleihin joiden nopeudet hiukan kasvavat.
        4) N2-molekyylit ->törmäilevät nopeammin myös H2O-molekyyleihin.
        5) H2O-molekyylit säteilevät IR-alueella tuon lisälämmönkin verran IR-säteilyä
        – a) avaruuteen ja
        – b) ilmakehään sekä
        – c) maanpintaan.
        6) Täten maanpinnan lämpötila on korkeampi kuin mitä hiilidioksidi- ja vesihöyryvapaan ilmakehän tapauksessa olisi.

  2. No kun energiaa tarvittaisiin jostakin lisää tuohon sinun hypoteettiseen ketjuusi. Hiilidioksidilla ei ole erilistä muusta molekyylimassasta pokkeavaa lämpötilaa. Elektromagneettisen säteilyn kulkeminen eri suuntiin ei tarkoita automaattisesti lämpöefektiä. Maasta lähtevä IR-säteily ei palaa hiilidioksidimolekyyleistä takaisin maahan lämpimämpänä. Ilmaseoksessa hiilidioksidin relaksaatio ei kykene synnyttämään mitattavissa olevaa lämpöefektiä. Kysymys on siis siitä, että hiilidioksidimolekyyli vaatii adekvaatin fotonin, joka nostaa sen viritystilaan. Purkaantuminen eli relaksaatio voi tapahtua monella tavalla, koska molekyylillä vapausasteita, toisin kuin atomeilla.

    • ”Maasta lähtevä IR-säteily ei palaa hiilidioksidimolekyyleistä takaisin maahan lämpimämpänä”

      Mutta kait hyväksyt että edes ilmakehän vesihöyrymolekyyleistä säteilee ”takaisin” maan pinnalle IR-säteilyn fotoneja?

  3. Vesihöyryn pitoisuus ilmassa on enimmillään noin satakertainen hiilidioksidiin verrattuna. Vesihöyry absorboi IR-säteilyä laajalla taajuusalueella ja sillä on vaikutusta ympäröivän molekyylimassan lämpötilaan. Sen moolinen lämpökapasiteetti on suuri ja lämmönsiirtokapasiteetti maatasolta ilmakehään haihtumisen muodossa on merkittävä jäähdytyksen, alueellisen lämpötilan ja pilvimuodostuksen kannalta. Vesihöyryn säteily on suurimmillaan 4-5 kilometrin korkeudella.
    Ilmaston kannalta vesihöyryn osuuden lisääntymisellä olisi erilaisia vaikutuksia, mutta sen pitoisuuden vaihtelu on suurta ja nopeaa, kuten sääilmiöistä tiedämme. Ilmakehän vesihöyrypitoisuuden muutoksesta tiedot ovat ristiriitaisia.
    Ihmisen aistinelimet ovat vesihöyryn suhteen sensitiiviset. Kun saunassa heitetään löylyä kiukaalle, niin aistimus kertoo että kuumaa tuli. Aistimus on väärässä, vain kuuman vesihöyryn määrä ilmassa on noussut, ei lämpötila. Aistimuksellisesti havaittu vesihöyry saattaa tuntua lämpimältä jos ilma on lämmin. Mutta myös todellista lämpötilaa viileämmältä. Aistimus on suhteellinen todistaja.

    Pilvimuodossa vesihöyry estää jäähdyttävää IR-säteilyä avaruuteen ja siten voi lämmittää paikallista ja alueellista säätä. Vesihöyryn ilmakehää jäähdyttävä ulossäteily vähenee ja loppuu troposfäärin yläosassa, kun se muuttuu jääkiteiksi. Sen sijaan hiilidioksidin lämmönsiirto avaruuteen jatkuu.
    Vesihöyryn lämpövaikutus ei perustu ”takaisinsäteilyyn”. Sen sijaan auringon säteilyä vesihöyry absorboi laajalla taajuusalueella ja lämmittää suoraan ympäröivää ilmamassaa. Myös osa pilvistä tulevaa sadetta voi lämmittää ilmaa. Jos otetaan kuvaan myös maan pinnan vesimassat, niin vesi on eri elementeissään ratkaisevan tärkeä ilmastoelementti.

    • Mutta kun minä olen ihan itse mitannut ilmassa olevan näkymättömän vesihöyryn+hiilidioksidin lämpösäteilyä(IR-säteilyä). Eli vesihöyry + hiilidioksidi säteilee lämpösäteilyä joka suuntaan. Siis myös maahan jne.

      Pilviä siihen ei tarvita (vaikka toki pilvillä se on tehokkaampaa koska se sulkee myös sen 7-14 um:n ”läpäisyikkunan avaruuteen”).

    • Labramittauksia kotona.

      1) Puhallan kapeasta putkesta lämmintä hengitysilmaa (sisältää H2O- ja CO2-molekyylejä) sivusuunnassa IR-bolometrini keilaan. Tämä 0.5 metrin päässä olevan IR-bolometrini näyttää +5.0 mV nousua ja kun 0.1 mV vastaa 40 miljoonasosan C-asteen lämpötilamuutosta NTC-anturissa niin NTC-lämpömittarini on lämmennyt hengitysilmasta tulleesta lämpösäteilystä +0.002 C.

      2) Ed. laitteen keilan alla näkymättömissä on kynttilänliekki, josta nousee samoja kaasuja IR-bolometrini keilan eteen ja edellistä paljon kuumempana. Lukemia en nyt muista mutta paljon rajumpia, ehkä 50-100x korkeampia.
      Tuon kynttilänliekin yläpuolisen kasvihuonekaasujen lämpösäteilyn havaitsemiseen riittää jo tavan tavaratalosta 29 eurolla saatava Meterman IR608 tai vastaava IR-lämpösäteilymittari.
      Kädellä sitä säteilyä ei huomaa.(Kynttilänliekki itse on tietysti varjostettava, ja laserilla muuten tarkistin että siinä kaasussa ei ole kiinteitä hiukkasia/savua).

  4. Mittaukset ovat mielenkiintoisia, mutta palaan alkuperäiseen asiaan. Kerroit siis mitanneesi maanpinnan suuntaan ilmakehästä tullutta IR-säteilyä, ja että mittaus osoittaisi ns. kasvihuoneilmiön olemassaoloa. Siksi haluaisin tietää mittarin osoittaman säteilyn tehon. Kommentoin asiaa sen jälkeen.

    • Enpä ole muuten tainnut ikinä laskea tuolle tehoja. Huone oli ehkä n. +22 C, hengitysilma +32..35 C joka oli 3-5 cm paksu ilmapatsas. En muista mitä +32..+35 C ihmisiho ”seinä” vastaisi mutta jotain +0.2..0.5 C siinä anturissa (anturista johtuu lämpöä ympäröivään ilmaan ja anturin kantaan). 3-5 cm paksun ilmapatjan teho voisi olla 1/100..1/250 ihon eli +10C ympäristöä lämpimämmän ”seinän” tehosta, Mutta jos lämpimän ilmapatjan paksuus olisikin 5 metriä niin se voisi olla 100-kertaa suurempi teho tuosta. Tosin osalla aallonpituuksista se saturoituisi ja ylärajana on toki sitten tuo mustan kiinteän seinän (tai ihmisihon) lämpösäteilyteho.

      Tämän vuoksi en ole laskenut tehoja kun pitäisi olla parempi kontrollimittaus kaasukomponenteista, laajempi mittauskammio ja siirreltävämpi mittari. Pitäisi olla joku viileä päivä ja huoneessa äkkiä kaksi ikkunaa auki ja mittaisin huoneen läpi 5-10 m lämpimän ilmapatsaan säteilyn ja kosteutta ja CO2:sta pitäisi osata säädellä jne.

      Laskin suhteellisia lämpösäteilytehoja.
      +22 C musta pinta säteilee 429 W/m2
      +32 C musta pinta säteilee 490 W/m2. eli suhteellisesti +61 W/m2 enemmän kuin edellinen.

      =>
      Sen 3-5 cm paksun hengitysilmapatsaan/seinän lämpösäteilyn suhteellinen lisäteho olisi siis suuruusluokkaa 0.2..0.6 W/m2.

      Ja metrien paksuisena hengitysilmaseinämän säteilyteho olisi todennäköisesti useita tai kymmeniä watteja /m2.

      • Äh. Käsitin sanat ”maanpinnan suuntaan” väärin. Tuossa mittasin horisontaalisesti ja asiayhteyden takia sekoitin ettäh ”horisontaalisesti”=”maanpinnan suuntaan” kun olisi ehkä sinun pitänyt sanoa ”alas maahan päin” niin olisin ymmärtänyt heti..

        Tuo ei osoita kasvihuoneilmiötä toki suoraan mutta vahvistaa sen osaväitteen että kasvihuonekaasut säteilevät lämpösäteilyä ja se on mitattavissa.

  5. En saanut vastausta. Mikä on ylhäältä maanpinnan suuntaan tulevan IR-säteilyn voimakkuus? Mikä siinä on ns. kasvihuoneilmiön osuus? Vastaan itse: sitä ei kyetä mittaamaan, koska IR-mittarit ilmoittavat kohteen lämpötilan tai mittariin tulevan säteilyn wattimäärän. Mitään erillistä kasvihuoneilmiötä ei ole, on ilmakehä, jonka molekyyleillä on sama lämpötila.

    • IR-608 Meterman -tyyppiset infrapunasäteilymittarit vastaanottavat myös ylhäältä ilmakehästä kasvihuonekaasuista alas maahan tulevaa IR-säteilyä.
      Jos ulkona maanpinnalla ja sen tuntumassa on +0 C niin maa lähettää IR-fotoneja noin 315 Wattia per neliömetri ja kasvihuonekaasut taas säteilevät IR-fotoneja maahan päin noin 215 Wattia per neliömetri.
      Tämä näkyy infrapunasäteilymittarilla siten että ikäänkuin ilmakehä olisi -30 C lämpöinen kiinteä mustapinta.

      Jos maanpinnan tuntumassa on +20 C niin maa lähettää noin 418 Wattia per neliömetri. Nyt ilmakehään mahtuu enemmän H2O-molekyylejä ja ilmakehä lähettää alas maahan IR-fotoneja
      vaikkapa 292 Wattia per neliömetri. Tämä näkyy IR-mittarilla ikäänkuin ylhäällä olisi -5 C kiinteä musta pinta.

      IR-mittari ei voi ilmoittaa kohteen lämpötilaa jollei kohde lähetä IR-fotoneja IR-mittariin.

  6. IR-mittari mittaa taajuuksia, ei suoraa lömpötilaa. Lämpötilan näyttö on konstruktio. Mittari näyttää ilmaseoksen (tai muun kohteen) lämpötilaa, ei erikseen hiilidioksidin tai vesihöyryn lömpöä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s