Allaoleva kirjoitus ei mahtunut Helsingin Sanomien sananvapauden puitteisiin.
Helsingin Sanomien blogisti Janne Riiheläinen syytää Suomen ulkopolitiikan toisinajattelijoitten niskaan (hs.fi 31.7.2017) joukon poliittisesti motivoituja syytöksiä.
Myös verkkolehti Vastavalkea on jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä Riiheläisen kirjoituksen kohteena. Verkkojulkaisu on hänen mielestään osa äänekästä vähemmistöä, joka ”käy omaa taisteluaan systeemiä vastaan ja tulee usein ymmärtämättään toimineeksi osana käynnissä olevaa kamppailua eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän olemuksesta”. Riiheläinen ei jätä arvailun sijaa näkemykselleen, että Vastavalkea on ”väärän” tiedon välittäjä.
Riiheläinen ei kerro lukijoilleen, että Vastavalkea on aktiivisten yhteiskuntapolitiikkaa seuraavien yksityisten henkilöiden vastalääke yhdensuuntaiselle, poliittisesti tarkoituksenmukaiselle ja valtaa hännystelevälle medialle. Vastavalkeassa kirjoittaa kansalaisjournalisteja, akateemikkoja ja eri alojen asiantuntijoita. Verkkojulkaisun synty heijastelee laajalle levinnyttä tyytymättömyyttä valtamedian välittämään yksipuoliseen ja vääristyneeseenkin maailmankuvaan.
Ukrainan kriisin puhjettua suomalainen media on toiminut kuin keskusjohtoinen propagandakoneisto, jonka kertomuksissa syntipukki on aina itäinen naapurimme ja varsinkin sen presidentti. Vastavalkea näkee tapahtumat laajemmin, osana globaalia geopolitiikan murrosta, joka ansaitsee monipuolisen ja totuudenmukaisen tarkastelun.
Riiheläinen on oikeassa siinä, että vaihtoehtomedioilla on roolinsa, tosin vähäinen, eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän rakentumisessa. ”Isossa kuvassa” juuri siitä on kysymys. On tullut laajalti ymmärretyksi, että tähänastinen turvallisuusajattelu jättää jälkeensä savuavia raunioita. Se tuhoaa toimivia valtioita ja on pannut liikkeelle ennen näkemättömät pakolaisvirrat aivan Euroopan liepeillä ja jopa alueella. Tämä ymmärrys pakottaa katsomaan myös Ukrainan kriisiä valtamediasta poikkeavalla tavalla. Sama koskee myös Suomen EU-politiikkaa ja rahaliiton toimintaa.
Riiheläiseltä voisi odottaa hankkeelle sympatiaa ja tukea. Mutta taitaa olla niin, että arvon blogisti istuu nykyisin niissä pöydissä, joissa juttuja kirjoitetaan tilaajan tahdon ja mielipiteiden mukaan. Tästäkin syystä vaihtoehtoisia medioita tarvitaan.
Kari Arvola
Jälkikirjoitus 11.8.2015
En keskustele tällä sivustolla Riiheläisen kirjoituksesta. Keskusteluun aiheesta osallistun kyllä mielelläni, mutta HS.fi -sivustolla, johon kirjoitustani tarjosin ja jossa Riiheläinen sananvapauttaan harjoittaa.
KA.
Kari K. Arvola 
”Ukrainan kriisin puhjettua suomalainen media on toiminut kuin keskusjohtoinen propagandakoneisto, jonka kertomuksissa syntipukki on aina itäinen naapurimme ja varsinkin sen presidentti.”
Putin on kyllä suoraan syyllinen aika paljoon, mm. Krimin miehitykseen ja sissisotaan Itä-Ukrainassa. Asiassa ei ole paljon moniselitteisyyttä.
Krimin liitoksella Venäjä turvasi Sevastopolin tukikohtansa säilymisen ja torjui NATOn suunnitelmat tukikohdan suhteen. Liitosta voidaan perustellusti luonnehtia myös jälleenyhdistymiseksi Venäjään väestön murskaavan enemmistön tuella.
Itä-Ukrainassa on käynnissä Kiovan hallituksen jo puolitoista vuotta sitten aloittama ”Terrorisminvastainen kampanja”. Termi on virallinen ja hallitus otti sen käyttöön amerikkalaisneuvontajien suosituksesta. Kampanja tarkoittaa aseellista armeijan hyökkäystä itsenäisiksi julistautuneita Donetskin ja Luhanskin alueita vastaan.
Kyseessä ei missään mielessä ole sissisota, vaan hallituksen päätöksiin nojautuva vakinaisen armeijan em. alueiden saarto miehitysyrityksineen.
Sotimiseen osallistuu myös ukrainalaisoligarkkien rahoittamia yksityispataljoonia, jotka eivät ole Kiovan hallituksen käskyvallassa.