Poikkeustila ilman päätöksiä

Avoin kysymys viranomaisille ja kenelle tahansa suomalaiselle.

Onko Suomeen kansalaisten tietämättä julistettu poikkeustila, joka sallii perusoikeuksien systemaattisen loukkaamisen ilman, että viranomainen puuttuu asiaan?

Tarkoitan perusoikeudella ilmaisun vapautta ja kansalaisten oikeutta tutkia asioita ja kertoa näkemyksistään muille sekä niin halutessaan järjestää lakien puitteissa myös yhteiskunnallista liikettä tavoitteittensa puolesta.

Mainittua oikeutta loukataan nyt systemaattisesti, kun maan ulkopoliittista linjaa kritisoivia tahoja kortistoidaan ja heitä syytetään julkisesti vieraan vallan asianajajiksi Suomessa.

Kyse on henkilöistä ja yhteisöistä, jotka korostavat rauhanomaisten suhteiden ylläpitämisen välttämättömyyttä Suomen ja Venäjän ja myös Euroopan yhteisön ja Venäjän välillä.

Useasti nämä maanpetoksellisiksi vihjatut tahot ovat omiin tietolähteisiinsä, selvityksiinsä ja muihin tutkimuksiin nojautuen myös olleet sillä kannalla, ettei Venäjää voi yksioikoisesti syyllistää kansainvälisen politiikan ongelmien, kuten Ukrainan kriisin aiheuttamisesta.
Samat kriittiset äänet vastustavat usein myös sotilasliitto NATOa ja Yhdysvaltojen hegemoniaa globaalilla näyttämöllä.

Mielestäni Suomelle elintärkeissä kysymyksissä nykymenon kritisointi on kansalaisvelvollisuus. Sitä ei sovi eikä saa kriminalisoida eikä aktiivista ajattelua tule tukahduttaa julkisen vallan passiivisella tai aktiivisella tuella.
Mustien listojen laatiminen ja yksittäisten ihmisten leimaaminen julkisuudessa tulee laittomana lopettaa ja siihen syyllistyneet saattaa edesvastuuseen. Erityinen vastuu on julkisen sanan edustajilla, mutta myös viranomaisilla ja poliitikoilla.

Toisinajattelu on yhteiskunnan vakauden kannalta arvokas asia. Niinpä esimerkiksi Keski-Euroopan ehkä nimekkäin filosofi Peter Sloterdijk on hiljattain voinut julkaista suuressa sveitsiläislehdessä laajan artikkelin, jossa vaatii Eurooppaa irtaantumaan USAn vanavedestä ja sen 70 vuotisesta sodasta valta-asemansa säilyttämiseksi maailmassa.

Pakolaisten ja muiden maahan tulijoiden asuttamisesta on puhuttava

Otan kantaa maahantulevien pakolaisten ja muiden joukkoon sopivien matkailijoitten asuttamiseen silläkin uhalla, että leimakirves heilahtaa.

Näen väliaikaiseen, mutta mitä ilmeisimmin vuosia jatkuvaan sijoittamiseen inhimillisellä tavalla ratkaisuksi modernit parakkikylät.

Otan riskin, koska tunnen aikaisemman työkokemukseni perusteella asiaa ja haluaisin aiheesta laajempaa keskustelua. Nyt vaativaan tehtävään pitäisi valjastaa insinöörit ja arkkitehdit, jotka kehittäisivät nykyisen rakennusteknologian pohjalta monikäyttöisiä ja kevyitä asuinmoduleita.

Uusasutuksia varten laadittaisiin pikavauhtia kaavat eri puolille maata, kuntien sopiviksi katsomilla paikoilla. Paikan valinnassa on monia käytännön asettamia kriteereitä, joiden avulla uusasutusten infra saadaan toimimaan. Suomalaiselle puu- ja elementtirakentamiselle tässä olisi todellinen haaste. Myös energiahuollossa ja vesihuoltotekniikan rakentamissessa nykyosaamista olisi hyvä testata.

Idea on vapaasti käytettävissä.

Ei satojen tuhansien ihmisten väliaikaisestakaan asuttamisesta ja arjen organisoinnista muutoin selvitä. Vaikka Lähi-Idän tilanteeseen olisikin näkyvistä kohentumista, niin pakolaisvirtoja tuskin voidaan lopettaa. Siksi on varauduttava jopa vuosikymmenten poikkeusoloihin.

Näissä yhteyksissä voitaisiin soveltaa myös sosiaalisia organisatorisia innovaatioita. Niiden avulla mahdollisuuksien mukaan otettaisiin huomioon tulijoitten uskonnollisyhteisöllisiä ja itsehallinnollisia tarpeita, Suomen lakien pohjalta, luonnollisesti.

Koska ongelma on todellinen, tarvittaisiin avointa ja ideologisista leimoista vapautettua pohdiskelua resurssien käytöstä.
Suomalaisten rahapussi ei ole pohjaton eikä myöskään sietokyky.
Nykyinen tilanne on vasta alkusoitto, mutta orkesteri takertelee jo ensimmäisillä tahdeilla.