Satu kemianjätistä ja otsonikadosta

Nyt tuhma Kari-pappa kertoo teille ympäristösadun.

Olipa kerran suuri kemiankonserni. Se keksi muiden muuassa aineen, jota voitiin käyttää jääkaappien ja pakastinten kylmänlähteenä. Yritys patentoi keksintönsä ja pani töpinäksi. Niinpä ainetta käytettiin kautta maailman 1930-luvulta aina meidän päiviimme asti (jotka tässä tapauksessa päättyivät ns. Montrealin sopimukseen 1988). Sopimus kielsi uv-säteilyltä ihmispoloja suojaavan otsonikerroksen tuhoaineet ja myöhemmin myös määrätyt puunsuoja-aineet.

Hyvät ihmiset ajattelivat palkittujen tiedemiesten tutkimusten ansiosta, että näin saadaan otsonikerros pysymään paikoillaan eivätkä ihmiset kuole ihosyöpään. Tällainen pelko virisi sattumalta juuri 70-luvulla lehdistön palstoille ja pani sivumennen vauhtia aurinkovoiteiden markkinoille.
Tiedemiehet Crutzen, Molina ja Rowland saivat Nobelin palkinnon otsonikerrosta ja fluorattuja hiilivetyjä koskevista tutkimuksistaan. Heistä Crutzen palkittiin otsonikerroksen muutoksen mallintamisesta, ensimmäinen mallinnuksen Nobel laatuaan. Crutzen osasi jopa kertoa, millainen otsonikerros oli ollut 1700-luvulla ja millainen se tulee olemaan, ellei mitään tehdä.
Niihin aikoihin asti oli ajateltu, että otsonikerros vaihtelee ajan myötä suurestikin. Sääli, ettei monitaitava Geothe osannut mitata otsonia. Jäämme näin ollen Crutzenin mallinnusten varaan. Mutta tarina jatkuu.

Suuri (ja ilmeisesti myös paha) kemiankonserni huomasi sattumalta samoihin aikoihin 70-luvulla, että sen kylmäaineita koskeva patentti menee vanhaksi ja markkinoille työntyy jos jonkinmoisia kilpailijoita. Innovatiivinen kun oli, yritys ajatteli, että jotain uutta pitää keksiä, koska kilpailu ei ole kovin hyvä tilin kartuttaja. Niinpä se palkkasi tutkijat selvittämään, miten sen valmistama kemikaali suhtautuu otsoniin. Tarina ei viitsi kertoa tutkijoitten nimiä. Ja jepjep, niinhän siinä kävi ja Nobelit tuli.

Yritys oli Montrealin sopimuksen voimaantulon aikoihin jo kehittänyt ja markkinoinut maailmanlaajuisesti uuden tuotteen, joka ei koskaan ole pahaksi otsonille.
Kaikki hyvin. Nyt on otsoniaukko hyvin pieni eikä kai ihosyöpääkään enää saada aurinkorannoilta? Mutta viimeisten vuosikymmenten historiasta tiedetään, että otsoniaukon koko vaihtelee rajusti vuosien saatossa. Paha tarinan kertoja jää odottamaan, josko otsoniaukko jälleen alkaisi laajeta ja miten sitten suu pantaisiin.

Sen pituinen se.

Jälkikirjoitus

Tuli tahaton floppi, kun ei jaksa kaikkea seurata. Nimittäin Der Spiegel uutisoi viime vuoden 2015 lokakuussa, että otsonikato on tai oli silloin saavuttanut mittaushistorian toiseksi suurimman laajuuden.

Ennätyksellisen suuri aukko oli lehden mukaan vuonna 2006. Eli mitenkäs nyt suu pannaan?http://m.spiegel.de/wissenschaft/natur/a-1059383.html…

Advertisements

2 thoughts on “Satu kemianjätistä ja otsonikadosta

  1. En jaksa hataran pääni kanssa varmistaa, mutta sellaisessa käsityksessä elän, että reaktiomekanismi otsonin ja freoni-tyyppisen yhdisteen välillä on kohtalaisesti selvitetty. Eli että reaktiota tapahtuu. Se ei vielä takaa, että ilmakehässä tällä olisi määräävä asema.

    Mille en muista saaneeni vastausta, on se, että kun otsonin ”hävittäjät” on levitetty ilmakehään pohjoisella pallonpuoliskolla, niin miksi juuri eteläisellä pallonpuoliskolla on havaittu selvempi otsonikato. Jos kyse olisi jostain vielä huonohkosti mallinnetusta luontaisesta vaihtelusta napojen välillä, kaikki olisi ok. Paitsi, ettei freoneille jäisi isompaa roolia.

  2. Halogeenihiilivedyistä puhuttaessa unohdetaan systemaattisesti luonnon ilmakehään pukkaamat yhdisteet. Niitä esim. Antarktisella sijaitseva tulivuori Mount Erebus yhdessä muiden tulivuorien kanssa puhkuu ilmakehään satakertaiset määrät teollisuuden aikoinaan puskemiin verrattuna. Otsonilla on tosin muitakin vihollisia, kuten aurinkomyrskyt.

    Elämme tarinoitten aikaa. Suureen Ympäristötarinaan kuuluu olennaisena osana voitollinen kertomus siitä, miten päättävillä toimilla onnistuttiin torjumaan otsonia ihmisen toimista uhkaava katastrofi. Näin maailma pelastuu. Paitsi että malli ei toimi, vain tarina toimii.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s