En ole ensi kuulemalta ollut kovin ihastunut Paavo Väyrysen puoluehankkeesta. Hän on voimakastahtoinen poliitikko, joka etsii nopeita teitä valta-asemiin. Tässä tilanteessa vauhti voi olla liian nopea, näin ajattelin.
Perussuomalaisten nousu ja uho, hallituskaipuu ja lamaantuminen ovat nyt havaintoesimerkkinä politiikan käänteistä. Mutta Väyrysen joukkopuolueeseen on tässä vaiheessa vielä pitkä matka. Aika näyttää, mitä siitä tulee.
Nykyinen tilanne edellyttää mielestäni voimaperäistä aktiivisuutta poliittisen maaperän ja ilmapiirin uudistamiseksi kahdella rinnakkaisella linjalla: Politiikka-instituution uudelleenarvionti ja remontointi sekä Eurooppa-politiikka ja Suomen selviytymisstrategiat. Nämä ovat vaativia teemoja, joihin millään nykyisellä puolueella ei eikä hallituspuolueilla yhdessäkään ole esittää kunnollisia näköaloja.
Nyt näyttää siltä, että Väyrynen on lähtenyt juuri näistä lähtökohdista politiikan pellon raivaajan tehtävään.
Jos Väyrysen suunnitelmissa poliittinen puolue olisi tavoitteena asiallisesti ensisijainen tavoite, oltaisiin nopeasti tilanteessa, jossa kansalaiset voivat hyvin perustein todeta että ”taas uusi puolue vallan kakkua jakamassa”.
Tiedotustilaisuudessaan 5.2.2016 Väyrynen korosti voimakkaasti nykyisen puoluepoliittisen parlamentaarisen järjestelmän epädemokraattisuutta. Se oli merkittävä kannanotto.
Jokainen puolue on aina valtaorganisaatio. Sen toiminnassa on oma dynamiikkansa ja omalakisuutensa. Kansalaisyhteiskunnan ja yksittäisen meikäläisen näkökulmasta tarvitaan järjestelyjä, joilla puolueen muuttuminen itsensä tarkoitukseksi estetään. Nykyisellään poliittisten puolueiden moraalinen ja demokraattinen legitimiteetti eli toiminnan oikeutus on tuskin karvan varassa. Puolueet elävät omaa elämäänsä ja politiikka on spektaakkeli, jolla elämä kuvitetaan kauniiksi ja kunnialliseksi. Tarvitaan politiikka-instituution uudistamista. Aiheesta pohdiskelua myös täällä.
Euroerosta olen Väyrysen kanssa samaa mieltä. Mutta myös eron ”reunaehdoista” ja hinnasta pitää puhua. Tiedotustilaisuudessaan Väyrynen muistutti avanneensa näistä asioista keskustelua koko viime syksyn ajan, ilman sen suurempaa vastakaikua poliittisen kentän taholta. Poliittisen sopan hämmentämisestä lähes kaiken kokeneelle poliitikolle on annettava uudesta avauksesta täydet pisteet.
Muistutan tässä yhteydessä vielä siitä, että Väyrynen sanoo puolueen perustamisen toteutuvan sitten, kun edellytykset siihen ovat olemassa. Kannattajakorttien keräämisessä ei kauaa mene.
Sen jälkeen puolue jatkaa toistaiseksi yhden miehen, eli euroedustaja Paavo Väyrysen ja tukiryhmän voimin poliittista vaikuttamista. Puolueen tavoitteena on englantilaisen parlamentaarisen järjestelmän esikuvan mukaan saada eduskuntaan jäseniä. Puolue toimii vain valtakunnallisella tasolla.
Vain eduskunnan tai EU-parlamentin jäsenet voivat olla Väyrysen kansalaispuolueen jäseniä. Kyseessä on Suomen oloissa uudentyyppisen parlamentarismin sisäänajo. Väyrysen haaste suomalaiselle puolue”diktatuurille” on merkittävä, viime vuosikymmenten tärkein Suomen sisäpolitiikan poliittinen avaus.
JÄLKIKIRJOITUS
Olen tarkistanut kantani Väyrysen puoluehankkeeseen tutustuttuaani tarkemmin hänen perusteluihinsa. Edellä oleva teksti on päivitetty versio ensimmäisestä. Siinä suhtauduin Väyrysen puoluehankkeeseen huomattavasti skeptisemmin. Väyrysen tiedotustilaisuus 5.2.2016 klo 9.00 on katsottavissa YLEn Areenalla. Siihen kannattaa tutustua.
Kari K. Arvola 