Välipuhe maskeista

Eri puolilla palloamme puhe maskeista on saanut viime viikkoina aivan uuden ulottuvuuden.

Ammattihenkilön ompelema suojain. Mies on muun touhun sivutuote.

Nyt, toisin kuin keväällä, maskeille on tullut koronainfluenssan hoidossa keskeinen merkitys. Nyt väitellään maskit kasvoilla imperatiiveista: suositus, vakava suositus vaiko peräti käyttöpakko tietyissä tilanteissa.

Mikä on muuttunut? Se, että syysflunssakausi ja sen mukana koronalla nimetty on alkanut. Panikoituminen käynnistyi ymmärrettävästi talouselämän piirissä. Toimintojen alasajoa ei haluta, eikä sitä pieni ja keskisuuri yritys kestäisikään. Konkurssiaalto seuraa koronaa, vaikkakin viiveellä.

Ratkaisu on maski. Kun panet suojaimen kasvoillesi, voi muita varotoimia käyttää luovasti soveltaen, kotiin päin.

Kaikki me tiedämme, että kotikutoisten maskien suojausominaisuudet ovat hyvin rajalliset. Ja että kotoisen maskin huoltotoimet eli pesu ja silitysrautakäsittely jäävät toisinaan tekemättä.

Tärkeintä onkin esiintyä julkisuudessa maski, ja mahdollisimman muodikas sellainen, kasvoilla. Näin talous pelastuu.

Joitakin kiinnostava kysymys kuuluu: montako potilasta olisi nyt hoidossa syysflunssan vuoksi ilman koronaleimaa? Ja moniko hengitystietulehduksien vuoksi sairaalahoidossa olisi kamppailuunsa menehtynyt?

Nimimerkki ”Ihmelääkettä elämään odottava

Kadonneen vastustuskyvyn metsästys

Vain muutama päivä sitten Saksan tv:n ykksöskanava ARD julkaisi uutisen tutkimuksesta, joka kyseenalaistaa suoraan maan hallituksen koronatoimet. https://deutsche-wirtschafts-nachrichten.de/506787/Explosive-ARD-Sendung-Keine-UEbersterblichkeit-durch-Corona

Uutisen ytimenä oli useamman alan tutkijan ja käytännön virologin vahvistama tieto, jonka mukaan suurina tartuntalukuina ja sairastilastojen ykkösenä puoli vuotta keikkunut koronan aiheuttama Covid-19 -influenssa ei ollut aiheuttanut lainkaan muutoksia maan kuolleisuuteen.

Jättimäisten resurssien käyttö sairaanhoitosijojen ja varusteiden lisäämiseen sekä kilpajuoksu rokotteen kehittämisestä olisi siis käytännössä ollut tarpeetonta. Tehostetun hoidon tarve ei ollut kasvanut, vaikka koronainfluenssa riehui paitsi väestön keskuudessa, myös hallituksen päätöksissä ja lopulta myös EU:n korkeimmissa päätöksentekoelimissä.

Komissio käynnisti voimalla liikkeelle unionin periaatteet rikkovan tukiohjelman ja uutta rahaa pantiin liikkeelle ennen näkemättömät määrät.

Suomen THL:n tuore raportti kertoo lukijalle juuri saman viestin, kuin Saksan ykkös-tv ARD saksalaisille. Huolimatta hurjista tartuntaluvuista ei koronan merkeissä tapahtunut sairastelu lisännyt kuolleisuutta ja isolla rahalla käyntiin polkaistu tehohoitokapasiteetti jäi enimmäkseen käyttämättä. Onneksi, pitäisi kai sanoa. Mutta rahaa palaa turhaan, ellei strategiaa korjata. https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/tilannekatsaus-koronaviruksesta

Mutta käynnissä on edelleen laajeneva testausohjelma ja koronarokotteen ympärillä käydään kymmenien miljardien kilpajuoksua kautta maailman – pääosin veronmaksajien varoilla. Koronaprojektien johdosta valtiot ovat valtavasti velkaantuneet ja talouselämä erilaisten pakkotoimien vuoksi lamassa ja työttömyys rajahtämässä käsiin. Turhaanko, herää kysymys?

Elokuun alussa Saksassa julkaistiin uusi tutkimus, joka liittyi koronaviruksen immuniteettin. Tübingenin yliopiston turkimuksen mukaan uutena markkinoitu Sars-Cov-2 eli tämä meidän koronamme kuului paljonkin tutkittuun koronaheimoon. Sen edeltäjät olivat tulleet tutuiksi monien aikaisempien talvikauden influenssojen yhteydessä. Niitä torjumaan oli kehitetty rutiininomaisesti rokotteita, joiden katsottin auttavan etenkin vanhojen ja sairaiden ihmisten pärjäämistä flunssan kanssa.

Tübingenin tutkimuksen raflaavin tieto liityy ”uutta” virusta vastaan ottavan väestön immuniteettiin. Monin tavoin varmistettu Tübingenin tulos kuului, että lähinnä kausi-influenssojen johdosta väestölle oli kehittynyt 81-prosenttinen immuniteetti uudeksi luonnehdittua koronaa vastaan.

https://www.researchsquare.com/article/rs-35331/latest

Tübingeniläisten tutkimus saa tutkimuksellista tukea myös täältä: https://www.nature.com/articles/s41577-020-0389-z

Tutkimuksessa selvisi, että kyse oli solujen oman puolustusmekanismin toiminnasta, eikä elimistöön tulleista tai esimerkiksi rokotteina annetuista vasta-aineista.

Suomessakin voimallisesti etsittyjen vasta-aineiden suhteen todetaan ykskantaan, että vasta-aineista on hyötyä, mutta ne eivät säily. Sen sijaan elimistön T-lymfosyyttisolujen omat immuunitoiminnot säilyvät ja aktivoituvat välittömästi virushyökkäyksen kohdatessaan.

Hyökkäyksen kohteen yleiskunnosta riippuu pitkälle se, miten hyvin viruksesta selvitään, vai selvitäänkö lainkaan. Kun esimerkiksi syysflunssien yhteydessä liikkeellä on lukuisasti eri viruskantoja, rokotteiden antama suoja on osin onnen kauppaa. Suurelle osalle väestöstä rokotteista ei ole haittaa ja seniorit voivat saada rokotteista lisävoimia omien solujensa tueksi

Aiheesta enemmän https://www.meinbezirk.at/niederoesterreich/c-lokales/deutsche-studie-findet-bei-81-prozent-immunitaet-gegen-sars-cov-2-durch-andere-coronaviren_a4172766

Etäänlaisena kuriositeettina msinittakoon, että kohulääkäriksi luonnehdittu Antti Heikkilä on sitkeästi pitänyt aihetta yllä ja joutunut häirikkönä viranomaisten silmätikuksi. Saksassa ja Itävallassa tehtyjen tutkimusten perusteella Heikkilä on kuitenkin immuunivasteesta puhuessaan ollut pääpiirteissään oikeassa.

Nyt kun koronatartuntojen määrä – luonnollisista syistä – syksyn mittaan lisääntyy, hallituksen ja lääkintöviranomaisten olisi syytä ilman erityistä meteliä tarkistaa toimintastrategiansa ja varojen käytön painopisteet uudelleen. Hybridistrategia on juuttunut umpikujaan. Sitä ei naamioilla pelasteta.

Kts. myös https://karvola.wordpress.com/2020/10/08/korona-etenee-jyrmyin-askelin/

P.S. Saksalainen huippujuristi Reiner Füllmich kansainvälisine kolleegoineen on käynnistämässä oikeusprosessin maansa nimekkäintä virologia, Christian Drostenia ja asianomaisia, koronaan liittyvistä sulku- ja rajoitustoimista vastuussa olevia poliitikkoja vastaan. Füllmich ja hänen mukanaan suuri joukko nimekkäitä tutkijoita katsovat, että epidemian julistaminen ja siihen liittyneet toimet on tehty tieteellisesti kestämättömin perustein ja sekä taloudelle, että yksityisille henkilöille on aiheutettu merkittäviä, osittain korvaamattomia vahinkoja. Asiaa aiotaan ajaa sekä saksalaisessa että ulkomaisissa oikeusistuimissa.

Korona etenee jyrmyin askelin

Aloitetaan virallisesti eli Suomen tilanne 8.10.2020 THL:n mukaan:

  • Ilmoitettuja tapauksia yhteensä: 11 345 (+ 296*)
  • Testattuja näytteitä yhteensä: yli 1 122 200 (+ 10 500*)
  • Tautiin liittyviä kuolemia on raportoitu 346 (+ 0**)
  • Sairaalahoidossa olevien määrä Suomessa on 31 (+ 3**)
  • Tehohoidossa olevien määrä Suomessa on 5 (- 3**)
    ** Tiedot on päivitetty keskiviikkona 7.10. Luvut kuvaavat muutosta verrattuna maanantain 5.10. tilanteeseen.
  • Suomen väestöön (5 543 233) suhteutettuna tapausmäärien kokonaisilmaantuvuus on 205 tapausta 100 000 asukasta kohden.
  • Tuoreimman neljäntoista päivän seurantajakson aikana (22.9.–5.10.) todettiin 1 892 uutta tautitapausta. Uusien tapausten ilmaantuvuus väestöön suhteutettuna oli 34,1 tapausta 100 000 asukasta kohden.

Sairaaloissa on siis uusia potilaita kolme ja kuolleita ei ole lainkaan. Teholta on päässyt pois 3 potilasta, uusia ei ole.

Epidemia näyttää nyt kuitenkin leviävän ja todettujen tartuntojen määrä tuplaantuvan parin viikon jaksoissa niin kauan, kuin sopivia viruksen vastaanottajia ilmaantuu viruksen kantajien tuntumaan.

Tämä tarkoittaa, että eletään syysflunssan näköisessä tilanteessa. Sillä erotuksella, että keskeisessä roolissa on nyt ennestäänkin tuttuun korona-heimoon kuuluvan SARS-CoV-2 -viruksen äkäinen, globaalisti levinnyt versio ja sen aiheuttama oireyhtymä Covid-19.

Bakteerien ja virusten sukupuussa CoV-2 sijoittuu oppikirjan (Salkinoja-Salonen 2002) kaaviossa näin:

Ei siis ihan uutta auringon alla. Nyt käynnissä oleva hallituksen ja viranomaisten megalomaaninen kampanjointi herättääkin esim. hongkongilaisen sekä sika-ja lintuinfluenssat muistavassa kriittisessä sielussa koko joukon kysymyksiä.

Hybridistrategia

Epidemian keväisten alkuviikkojen jälkeen maan hallitus rutisti ilmoille pitkällisen harkinnan jälkeen torjuntastrategian nimen. Hybridi tarkoittaa joukkoa valittuja toimenpiteitä. Avainrooli on testauksilla. Niiden lukumäärä on nostettu alkuviikkojen muutamasta tuhannesta nykyiseen reiluun 10 000:en vuorokaudessa kapasiteetin ollessa lähteestä riippuen jossain 15000-20000 välillä. Testaukset ovat laajentuneet avainryhmistä oireilijoihin ja nyt syksymmällä testejä ja varsinkin tuloksia on jo jonotettu. ”Testaa-eristä-hoida-jäljitä lähde” kuuluu ”virallisen” strategian proseduuri kiteytettynä.

Yksi testi maksaa noin 200 euroa. Hinta sisältää näytteen oton ja analyysin. Näin ollen puuhaan palaa päivittäin noin 2,5 miljoonaa euroa. Arvattavasti koko jäljitysjärjestelmän kustannukset liikkuvat samassa hintaluokassa.

Strategiassa on suuria heikkouksia. Ne näkyvät selvimmin nyt, kun oireilevien tai tartunnan saaneiden määrä on noussut. Viruksen kantajien jäljittäminen on tuoreen uutisen mukaan osoittautunut mahdottomaksi.

Mutta testaukseen sisältyy toinenkin, viruksen elämänkaareen liittyvä ongelma, jota kaavio alla havainnollistaa.

Kun henkilö saa tartunnan, hänelle tehty testi ei ilmaise tartuntaa kahden ensimmäisen vuorokauden aikana. Viruspopulaatio on liian pieni. Vasta 2-5 vuorokauden kuluttua testi osoittaa virustartunnan ja oireilukin alkaa. Henkilö saattaa siis onnellisen tietämättömänä liehua ympäriinsä tartuntaa levittäen. Paljon on puhuttu myös itse testaustilanteeseen liittyvistä epävarmuustekijöistä.

Yleisesti voi väittää, että valittu strategia on väärä. Varojen käyttöä ajatellen avainryhmien säännöllinen testaaminen pitäisi olla pakollista. Meille muille riittäisi oireenmukainen ja ripeä hoito testauksineen – tarpeen vaatiessa.

Immuniteetti ja rokotukset

Kun pohtii aivan viime päivien kuumeista vslmistautumista ja katastrofia muistuttavia raportteja, saattavat seuraavat tiedot kuulostaa omituisilta, jopa sopimattomilta:

1.Koronaepidemia ei ole lisännyt kokonaisuuskuolleisuutta Suomessa.
2. Lapsia ja nuoria ei ole kuollut yhtään.
3. Työikäisten kuolleisuus erittäin harvinaista.
4. 99% kuolleista on ollut hoidossa erikoissairaanhoidon yksikössä, sosiaalihuollon ympärivuorokautisessa yksikössä.
5. 1% on kuollut kotonaan tai muualla.
6. Suomalaisia on n. 5 500000.
Kuolleita 346.

Näistä toteamuksista syntyy väistämättä epäily, että jättimäinen toimintojen alas ajo ja erilaiset eristystoimet eivät välttämättä olisi olleet tarpeen.

Yhä edelleen joutuu kysymään, kun tartunta- ja altistumislukuja luetellaan ajantasaisesti lähes joka kanavalla:

Mikä on sairastuneiden lukumäärä? Aikaisemman tarkistuksen perusteella tiedän, että positiivisen testituloksen saaneista noin 50 prosenttia HUSin alueella on saanut jonkinasteisen Covid-19 -oireyhtymän. Vakavampia oireita saaneita tästä joukosta arvioitiin olevan alle 5 prosenttia.

Ja mikä selittää sen, että esim. Helsingin ja Uudenmaan suurilta vaikuttaneet keväiset tartuntaluvut eivät hetkauttaneet lainkaan Suomen pidemmän ajan kokonaiskuolleisuutta? Siitähän loppujen lopuksi on kysymys.

Näyttää siltä, että rokotteen ja relevantin lääkityksen sijasta viruksen tuhotyötä on rajoittanut ja estänyt ihmisten oma immuniteetti. Se ei synny tyhjästä, vaan sen juuria pitää etsiä yksilökohtaisesta vastustuskyvystä ja siihen liittyvistä, vuodesta toiseen esiintyvistä milloin vaikeammista, milloin heikommista kausi-influenssoista.

Niillä on yhteinen virustausta, taudit ovat nimittäin sukua toisilleen.

Faktaa ja fiktiota


Ensin piti kirjoittaa vain yksi kirja. Salkun aiheena on pikkukaupungin edustajien todellisuuspohjainen vierailu ystävyyskaupunkiin Jeltsinin ajan Venäjälle.
Vierailusta kehkeytyi kokonainen tapahtumien vyyhti. Oli petoksia ja huijausta eikä kohtalokkaita naisiakaan jäänyt puuttumaan.
Kirjan päähenkilö, rakennusmestari Kalervo ”Kalle” Mäkinen ei niin seikkailuista välittäisi, mutta niitä vain osuu miehen tielle.

Toinen kirjoista, Luottamuksen hinta, johtaa Kallen paitsi omituiseen liittoon terveyskeskuslääkäri Kirstin kanssa, myös hengenvaaraan erään Viron projektin loppupeleissä.
Vihreäsilmäinen rakastettu Nadja rajan takana joutuu työssään ansaan. Kalle saa kotiinsa suruviestin hänen menehtymisestään.

Sovitus puolestaan näyttää, ettei konnamaista käyttäytymistä tarvitse etsiä rajojen takaa. Mäkinen saa kotikunnaltaan tilauksen panna aisoihin paikallinen suurliikemies ja onnistuukin hyvien mediasuhteidensa avulla tehtävässä.

Mutta ei tämä Kallelle riitä. Häntä kautta vuosien vaivannut ongelma lapsuuden leikkitoverin ja murrosikäisen nuorukaisen ihastuksen kohtalosta pitää selvittää.

Mitä sitten tapahtui, jää kuitenkin trilogian puitteissa avoimeksi.
Siksi uuden kirjan käsikirjoitus onkin työn alla. Kirjan nimeksi tulee Siltaravintolassa kello 13.

Trilogian kirjat ovat tilattavissa kaikista verkkokirjakaupoista kuten esimerkiksi kustantajalta Mediapinta Oy:ltä.
Muutama kappale viimeisintä eli Sovitusta on saatavissa myös suoraan tekijältä.

Lagarden märkä uni

Euroopan keskuspankki EKP käynnistää pääjohtaja Christine Lagarden mukaan digitaalisen eurovaluutan valmistelun.
Teknisesti digieuro muistuttaisi jo tutuksi tullutta bitcoinia. Digieuron kurssin määrittäisi kuitenkin keskuspankki ja digieuro olisi jokahenkilön käyttövaluutta.

Uudistusta perustellaan sähköisen valuutan varmuudella. Se on heikko perustelu siitä syystä, että esim. kriisioloissa tietoliikenne varmuudella katkeaisi.

Mihin digivaluutta olisi hyvä?

Vaiettuja syitä suunnitellulle uudistukselle on mielestäni kaksi.

  1. Keskuspankki haluaa eroon käteisestä rahasta. Käteinen on konkreettinen arvon mitta ja arvon ”kantaja” eli joka hetki ja kaikissa oloissa toimiva maksuväline. Käteinen elää omaa elämäänsä eikä sen arvo ole yksinkertaisesti pankista muutettavissa.
  2. Keskuspankki pyrkii tilanteeseen, jossa se kykenisi yksin päättämään rahapoliittisista parametreista. Keskeinen on inflaatioprosentti. Keskuspankki on jo pitkään tavoitellut euroalueelle noin kahden prosentin optimaalista inflaatiota. Se ei ole onnistunut, sillä valtavasta uuden rahan markkinoille syytämisestä huolimatta inflaatio ei ole virinnyt, vaan pyöritään lähellä deflaatiota.

Rikkaiden lottopotti

Keskuspankit ovat koronan yhteydessä syytäneet markkinoille yhteensä noin 6,5 biljoonaa tuoretta rahaa.
Monien lähteiden mukaan siitä vain ehkä neljännes on päätynyt talouden pyörittämiseen ja tukemiseen. Osa uudesta rahasta makaa valtioiden pankkitileillä, mutta valtaosa on päätynyt suuryritysten ja rahastojen omistajille. Tämä näkyy nousuna myös pörssikursseissa.

Lagarden märkä digivaluuttauni saattaa hyvinkin toteutua siltä osin, että sellainen ajan mittaan syntyy. Mutta haluttua makroraloudellista efektia ideaalisine inflaatioineen sillä ei saavuteta.

Henkilökohtainen vastuu puuttuu

Finanssikapitalismissa varojen käytöstä päättävät superrikkaat ja heidän korporaationsa ilman henkilökohtaista vastuuta. Reaalitalous on niille vain välttämätön paha, rasite, jonka ongelmat mielellään sysätään julkiselle vallalle ja veronmaksajille.

Sanna Marininkin olisi jo aika uskoa, ettei nykykapitalismissa omistajilla ole enää henkilökohtaista vastuusta päätöksistään.
Jos yritysjohto sortuu pohtimaan yritystoiminnan yhteiskuntavastuuta, se on pian entinen johto.

Tätä olisi hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään.

Jälkipuhe.

Keskuspankeissa elää vahvana olettamus, että ne kykenevät finanssi- ja rahapoliittisin keinoin ohjaamaan alueensa talouden suuntaa. Tämä onkin onnistunut kohtuullisesti euroalueella, koska alueen valtiot ovat kuuliaisesti noudattaneet keskusjohdon ohjeita.

Tilanne on kuitenkin muuttunut, kun valuutta-alue on tullut globaalien finanssijättien pelikentäksi. EU-komission uudet linjaukset osoittavat, että ylimmän talouspoliittisen instanssin riskinotto jyrkästi kasvaa. Lagarden märän unelman sijasta saatetaan ajautua superinflaatioon, jossa rahan arvo kaikilla valuutta-alueilla romahtaa. Seurauksena olisi historiallista mittaluokkaa oleva taantuma. Sen aikana tapahtuisi talouden uudelleen organisoituminen konkursseineen, fuusioineen ja ylivelkaantuneiden talouksien omaisuuksien realisointeineen. Sosiaalis-yhteiskunnallisia ja geopoliittisia seurauksia voi vain aavistella.

Kestävä kehitys – kesto-ongelma

Suomi, kuten lähes koko muu maailma EU eturintamassa vannoo kestävän kehityksen nimiin.

Se kuulostaa hienolta. Näin tavoittelemme palaa taivaasta ja ikuisesta elämästä, ainakin lajina. Asia ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen. Siksi retrohengessä juttuni muutaman vuoden takaa on hyvinkin ajankohtainen.

https://karvola.wordpress.com/2013/02/20/kestavan-kehityksen-perusongelma/

Suomi 24 -palstoilla on ilmastokirjoituksistani jatkunut keskustelu aina vuodesta 2013 lähtien. Nostan hattua! Jotta keskustelu ei junnaisi ja kävisi kovin henkilökohtaiseksi, niin kutsun asioista kiinnostuneet kommentoimaan myös tänne! Jokainen asiallinen teksti saa asiallisen vastauksen. Erimielisyys on tietysti sallittua ja toivottuakin. Niinhän debatti etenee.