Euroopan keskuspankki EKP ei pankin pääjohtajan Christine Lagarden mukaan voi mennä nurin eikä se myöskään voi ajautua maksukyvyttömyyteen. Tämä pätee hänen mukaansa siinäkin tilanteessa, että pankki kärsisi lainoitusbisneksessä biljoonaluokkaa olevia tappioita.
Lagarde viittaa tässä ilmeisesti EU- komission suunnitelmaan, jonka mukaan se aloittaisi koronaelvytyksen rahoittamiseksi myös toiminnan kansainvälisillä rahamarkkinoilla lainan ottajana ja lainoittajana.
Tähän asti komissio on myöntänyt lähinnä avustusluontoisia tukiluottoja jäsenmaille tai lähialueyhteistyön kumppaneille.
Keskuspankki on puolestaan itsenäisesti vuoden 2015 jälkeen rahoittanut EU:n jäsenvaltioita lainoituksella noin 3 biljoonan euron arvosta.
Lagarde esitti näkemyksensä keskuspankin kaikkivoipaisuudesta europarlamentin talous- ja valuuttajaoston kuulemistilaisuudessa muutama päivä sitten.
Moderni rahateoria jytää?
Pääjohtaja perustelee keskuspankin vakautta sillä, että EKP on euroalueella ainoa keskuspankkirahaa eli euroja ”painava” instanssi. Rahaa tehdään, kun sitä tarvitaan.
Uuden rahan enimmäismäärällä ei keskuspankin viime vuosien toiminnassa ole nähty mitään pankin vakavaraisuuteen liittyvää ongelmaa.
Tämän vuoksi myöskään finanssibisneksessä mahdollisesti koettavat menetykset eivät pankkia huolestuta: rahaa tehdään tarpeen mukaan lisää.
Keskuspankin roolissa on kuitenkin finanssikriisin jälkeisinä vuosina tapahtunut eurosysteemissä merkittävä muutos.
Pankin sääntöjen mukaan pankki on toiminnassaan valtioista riippumaton ja sen päätehtävä on harjoittaa vakaata raha- ja finanssipolitiikkaa.
Käytännössä pankki on toiminut lähinnä itse asettamansa inflaatiorajan vartijana. Keskuspankkirahan korkoa on säädetty inflaation ylläpitämiseksi käytännössä vuosia alemmaksi. Viimeisin kehitys on tuonut tullessaan miinusmerkkisen lainakoron.
Toimenpiteistä huolimatta virallinen euroinflaatio on pysynyt vain vaivoin plusmerkkisenä. Kuluttajatasolla niin sanottu koettu inflaatio voi nousta useamman prosentin tasolle.
Tällä hetkellä keskuspankin riippumattomuus on muisto paperilla vain. Pankin ilmoittama runsaan 7 miljardin omapääoma on pankin operaatioihin nähden lapsellisen vähäinen.
Lisäksi se koostuu kokonaan EU-maiden keskuspankkien rahoitusosuuksista. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltiot on sidottu vastaamaan pankin sitoumuksista rahoitusosuutensa suuruisella osuudella.
Lisäksi taloudellisesti vakaimmat valtiot rahoittavat eurosysteemin target-järjestelmän kautta heikoimpien ja syvimmin velkaantuneiden jäsenvaltioiden ulkomaankaupan ja maksuliikenteen toiminnan. Myös keskuspankki käyttää target-järjestelmän rahoitusta operaatioissaan.
Unohdettu riski
Koronapandemiaan liittyvä mittava lisävelkaantuminen, EU-komission toiminnan laajeneminen finanssimarkkinoille ja keskuspankin roolin muuttuminen avoimesti määrättyjä jäsenvaltioita, rahalaitoksia ja yrityksiä rahoittavaksi raha-automaatiksi asettaa eurojärjestelmän ennen kokemattoman riskin kohteeksi.
Keskuspankin noudattama rahateoria on lähisukulainen ns. Modernin rahateorian kanssa. Teoria ei tunne enää arvon käsitettä ja toimii käytännössä kuin vitsissä, jossa rahaa otetaan seinästä.
Ajattelutapa ei ole Euroopan keskuspankin luoma. Vastaavaa menettelyä on noudattanut myös Yhdysvaltojen FED, Kiinan valtion keskuspankki ja Japani. Kun valtioiden välinen raha- ja tavarakauppa käytännössä määrittää eri valuutta-alueiden rahan reaalisen arvon, vaarana on globaalissa kilpailussa alakynteen jäävän valuutan arvon romahtaminen ja hallitsematon inflaatio.
Se tarkoittaisi myös nopeaa varallisuuden ja omaisuuksien uusjakoa koko valuutta-alueella.
Lagarde ei nähtävästi vielä ole ennättänyt opinnoissaan niin pitkälle, että tajuaisi rahan syvimmän olemuksen.
Raha on rahaa systeemissä, jossa se lainsäädännön ja asianmukaisten instituutioiden toiminnan perusteella on rahaa. Toisin sanoen, vaikka keskuspankki voi luoda, lainata ja laskea liikeelle uutta rahaa mielivaltaiset määrät, silläkin, ”hötörahalla” on reaalinen, systeemin takaama arvo.
Jos systeemi joutuu kriisiin, suurten omaisuuksien haltijat ja suursijoittajat realisoivat rahansa ja aiheuttavat kohdemaissaan katastrofaalisen talouden romahduksen kaikkine yhteiskunnallisine mausteineen. Nykyisessä koronan määrittämässä talousajattelussa tämä näkökulma näyttää kokonaan kadonneen.
EU, kunnianhimoinen ilmastojohtaja
Euroalue on merkittävästi suorituskyvyltään sekä Kiinaa, että Yhdysvaltoja heikompi. Siksi sen tulevaisuus ei kovin valoisalta näytä.
EU:n hysteerinen pyrkimys heiluttaa ilmasto- ja ympäristökysymyksissä globaalin johtajan ja edelläkävijän viiriä joutuu tässä yhteydessä viistoon valoon.
Ei kai vain olisi niin, että tuontienergian varassa pyörivän Euroopan asemia pyritään globaalilla talouden näyttämöllä kohentamaan itse tehtyjen, omaa etua ajavien normien avulla?
Ehkä täällä todella uskotaan, että eurooppalaiset energia-, ilmasto- ja ympäristöteknologiset normit ja innovaatiot nostavat Euroopan globaalin kehityksen kärkeen ja talouden sen aallonharjalle? Muussa tapauksessa edessä on maailmanloppu?
Jos näin on, kyseessä on traaginen virhearvio.
Kts. myös nämä;
https://liberalismi.net/wiki/Moderni_rahateoria
Kari K. Arvola 