Euroopan unioni tai ainakin joku siellä Bryssel-Berliini -akselilla on huolissaan sähkön ja energian käytön kallistumisesta.
Tukkuostoja suunnitellaan, samalla kun maanosan suurin kaasun ja öljyn tuottajamaa eli Venäjä on pakotteiden ja poliittisen painostuksen kohde, nyt jo 8 vuoden ajan. Uutta Itämeren kaasuputkea ei sentään kyetty estämään.
Poliitikot selittävät energian kallistumista erilaisilla kausitekijöillä ja säillä. Tosiasiassa kyse on poliittisista, vuosia viritellyistä kehityskuluista, jotka muuttavat energiahuoltoa kehittyneissä teollisuusmaissa epävakaaseen, kestämättömään suuntaan. Kyseessä on ilmaston pelastaminen, sinänsä hanke vailla kaikkea järjellistä perustelua.
Yhteiskunnan energiaperustan radikaali muuttaminen – pois hiilivetyjen käytöstä – ennalta ennustamattomien taloudellis-teknisten prosessien varaan on johtanut epävarmuuden kasvuun.
Se näkyy väistämättä taloudessa, joka varautuu riskien lisääntymiseen.
Kyseessä on samalla myös poliittisten päätösten liikkeelle panema, jättimäinen taloudellisten ja teknisten resurssien ja rikkauksien uusjako. Sitä vauhdittaa koronasateenvarjon suojissa toteutettava, laatuudeltaan ennen näkemätön tukipaketti.
Tätä kaikkea perustellaan ilmastolla, ekologialla ja nyt myös lajien tuholla, sen estämisellä.
Käsi sydämelle: Kuka uskoo, että ilmasto näillä teoilla muuttuu ”paremmaksi”, ekologian periaatteet toteutuvat arjessa ja lajikato (muuten myös uusien lajien löytö) päättyy?
Poliitikko puhuu, vaatii ja tekee päätöksiä. Mutta hän ei kykene lupauksiaan täyttämään. Elämä muuttuu kalliimmaksi, koska kaiken perustana olevan energiatalouden rakennetta muutetaan ideologisin perustein kestämättömään suuntaan.
Juuri toisin, kuin politiikka meille kertoo. Fyysikoitten mielipiteitä ei tarvita eikä kysytä. He puhuvat liian monimutkaisesti eivätkä usko, että energiaa voisi luoda tyhjästä.
Jälkipuhe.
Kun hiili, öljy ja kaasu yritetään nopeasti korvata energian tuottajina tuulella ja auringolla, se tarkoittaa, että fossiililähteiden energian tuotanto ja tarjonta vähenee.
Poliittiset ratkaisut ajavat tilaan, jossa energia tulisi saada pääosin tuulesta ja auringosta. Vaikka mukaan otetaan biomassakin, energiapula on tosiasia ja nostaa hinnat pilviin. Tätä ongelmaa ei EU tukkuostoilla ei voi poistaa.
Kaasua ja sähköä ei käytännössä voida pitkäksi ajaksi varastoida.
Kari K. Arvola 