Minä ihmettelen.
Suomessa on hirveä sotakiihko päällä ja NATO-jäsenyyttä tullaan 95-prosenttisella varmuudella hakemaan.
Syynä on Ukrainan sota, joka on seurausta Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.
Tässäkin tapauksessa sota on politiikan jatkamista aseellisen väkivallan keinoin. Se on äärimmäinen keino, jota kaikki pöyristyneinä kauhistelevat ja aivan oikeutetusti. Silti sotimalla on asioita järjestelty jatkuvasti Euroopassa, Lähi-Idässä, Aasiassa ja Afrikassa, myös aivan viime vuosinakin!
Venäjä on vuosikaudet yrittänyt poliittisesti torjua NATOn laajenemisen itään, omille rajoilleen. Se on yrityksissään onnistunut huonosti.
Ukrainan hakeutuminen USA:n vaikutuspiiriin ja NATO-yhteistyöhön oli viimeinen pisara, se punainen viiva, jonka ylittämistä Venäjä ei hyväksy.
Lisäksi tuli vuoden 2014 Maidanin vallankaappauksen jälkeen maan venäläisväestöön kohdistuva sorto ja syrjintä.
Tämä on tilanne ja Venäjän sotimisen tavoitteet hyvin selvät.
Sodan tuhoista ja julmuuksista puhutaan nyt, niinkuin ne olisivat sotatilanteessa yllätys. Mutta ainakin minulle on täysin käsittämätöntä, että niitä voitaisiin vähentää tai estää aseistautumiskierrettä ja yhteiskuntien militarisointia kiihdyttämällä.
Eikö tulos ole juuri päinvastainen? Lisää vainajia, lisää aineellisia tuhoja ja itseään ruokkivaa julmuuden lisääntymistä rintamalintojen molemmin puolin.
Lisäksi uhkana on nopeasti kasvava ydinsodan vaara.
Kun hegemonistinen maailman supervalta Yhdysvallat kamppailee globaalista johtoasemastaan, on maailmansota hyvin todennäköinen. Siinä Ukraina on vain pelinappula Venäjää ja Kiinaa vastaan käytävässä kamppailussa.
USA:n mielestä Ukrainan tulee jatkaa taisteluaan hamaan loppuun asti, ilmeisesti niin kauan, että suurimmat kaupungit ovat raunioina. Vai kuvitteleeko joku tosissaan, että Venäjä häviää sodan, lähettää joukkonsa kotiin ja Putin kuittaa: Paskareissu, mutta tulipahan tehtyä?
Katastrofi voidaan estää vain aidoilla neuvotteluilla osapuolten kesken. Myös kompromisseja tarvitaan.
USA:lla ei näille seuduille pitäisi olla mitään asiaa.
Kari K. Arvola 
Eipä ne Venäjän tähänastiset näytöt menestyksellisestä sodankäynnistä ole kovin raposet. Joo joo, on ihan uskallettu etäältä ohjuksin ja tykistöaseella tuhota siviilien asuintaloja ja ryöstää ja murhata kaduilla aseettomia ihmisiä. Asetelmassa sotajoukot vastaan sotajoukot on tullut turpaan, että tukka hulmuaa. No tottahan se, että reservissä on kyllä väkeä kuin pipoa, mutta ainoa tapa kääntää sodan kulku heille suotuisammaksi, on yleinen liikekannallepano. Se saisi kyllä yksinkertaiset musikatkin kysymään, että liikekannallepanoko, ollaanko me saatana jossain sodassa? Siinä käynee niin, että maayhteyden avaaminen Krimille raunioiksi ammutun Mariupolin ohi tulee olemaan tämän Suuren Isänmaallisen Sodan nro 2 suurin voitto. Sopii sitä sitten juhlia paraatein Punaisella Torilla! Minua kyllä lähinnä hävettäisi.
Ja mikäs sinun nimesi olikaan?