Tuomio sarjavalehtelijoille

MAUNO SAARI

Mediapooli ja sen tuottama kammottava propaganda ja sensuuri on rikos, josta tuomiot langetetaan jonain päivänä helvetin portilla.

Media, jonka tehtävä on ollut jakaa tietoa, on nyt muuttunut sarjavalehtelijaksi, jonka yhteenkään ”uutiseen” ei voi luottaa. Seuraan suomalaista mediaa, tunnen journalismin periaatteet ja ammatin. Uskokaa minua: meitä pidetään pimennossa, meitä huijataan, meitä pelotellaan, meille syötetään paksua pajunköyttä. Älkää uskoko sanaakaan siitä, mitä nämä tehtävänsä ja tarkoituksensa unohtaneet huijarit väittävät!

Meitä aivopestään ja alistetaan, ja pesukoneen muodostavat radion, television ja lehtien uutistoimitukset – juuri ne tahot, joilta me olemme ostaneet hyvässä uskossa oikeaa tietoa, todenperäisiä uutisia. Me olemme luottaneet journalisteihin, joista on tullut maan- ja kansanpettureita.

Tiedän, että on myös toimittajia, jotka häpeävät suunnattomasti sitä, että ovat mukana maailmanhistorian pahimmassa viestintärikollisuuden aallossa. Minun on mahdotonta käsittää, miten he kestävät henkisesti se, että myyvät oman ammattietiikkansa joka päivä. Ehkä he selittävät itselleen olevansa mukana historiallisessa projektissa, jossa Venäjä tuhotaan välietappina kohti uutta, uljasta maailmaa.

Projektia ja tulevaa onnelaa johtaa Yhdysvallat, jossa tämä kokonaissuunnitelma on tehty. Sadat viestintäyhtiöt tuhansine työntekijöineen ovat saaneet aikaan mielipiteiden hyökyaallon ja Venäjään kohdistuvan, kaikki tosiasiat hautaavan tunnekuohun. Järki, faktat, diplomatia, rationaalinen ajattelu, ammattitaitoinen politiikan tekeminen ja historia on kuopattu.

Miksi muuan itsevaltainen ja puutaheinää puhuva Zelenskyi on lyhyessä ajassa noussut läntisen maailman supersankariksi? Miksi pikkuruisen Suomen nättinaamainen pääministeri valitaan maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten kärkijoukkoon? Kuka kirjoittaa heidän puheensa, kuka valmentaa, kuka palkitsee? Miksi suomalaiset ovat nyt sitä mieltä, että Kiovan fasistinen hallinto edustaa demokratian ihannetta?

Suomi-reppanan johto on saatu imartelulla uskomaan, että USA on turvanamme, kun muutimme rauhan ja sovinnollisen ulkopolitiikan kiihkeään vihaan. Median sarjavalehtelu on varmistanut itsepetoksen onnistumisen, mutta lasku odottaa maksajaansa. Aika ei paranna näitä haavoja. Olemme luisumassa talouden ja elintason romahdukseen. Ja elämäntason, koska pelon ja vihan ilmapiirissä ei ole kenenkään hyvä olla.

Sain kirjoituksiani koskevan viestin tuntemattomalta, siis nimimerkiltä. ”Toivon sinulle samanlaista joulua kuin Putinille. Viimeistä.” Tämä oli hänen jo ties kuinka mones tervehdyksensä. Hänellä ei ole nimeä, ei kasvoja, ei rohkeutta, ei särmää. Tällaisia säälittäviä ihmisiä on paljon. He ovat sarjavalehtelevan median ja vihaan yllyttävien poliitikkojen uhreja. Heille pitäisi maksaa tuntuva korvaus tuhotusta mielenterveydestä.

Hyvää joulua?

Olen aika vanha, mutta tällaista joulunalusaikaa en muista eläneeni.

Olen sukupolveni kanssa yhdessä, saanut elää tällä maailman kolkalla, suurta sotaa seuranneen rauhan ajan.

Kuka olisi kuvitellut:
Nyt meitä uhkaa sähköpula, energiapula, ilmastokriisi, suursota, taloudellinen supertaantuma, hallitsematon siirtolaisuus ja korkeimman tason korruptio. Ja paljon muuta.

Emme ole kansakuntana ja kansojen yhteisönä mitään oppineet.

Kolmekymmentä vuotta sitten eräs huipulle nostettu filosofi julisti historian loppua. Hän oli perusteellisesti väärässä.

Tapahtui vain suuri murros. Sen tuloksena ihanteisiin ja ideologioihin perustuva politiikka ajoi lopullisesti päin seinää.

Todistamme aikaa, jossa kaikkien poliittisten päätösten takaa häämöttää jättimäisten kansainvälisten pääomien, suuromaisuuksien kasvun logiikka.

Se on kuin valloilleen päästetty ruukun henki. Sillä ei ole herroja, sillä on vain alamaisia. Kukin omalla paikallaan ottamassa, vaatimassa tai maksamassa.

Hyvää joulua.

Vanguard hylkäsi ilmastokartellin

Maailman suurin rahastosijoitusyhtiö Vanguard on irtautunut ns. ilmastoyhteistyöstä NZAM-yhteenliittymän puitteissa. is.gd/vHw8zL

Yhtiö korostaa riippumattomuuttaan ja syyttää hiilivapautta investoinneissaan julistavia kilpailijoitaan kartellinomaisesta toiminnasta. https://www.netzeroassetmanagers.org/

Vanguardin tärkein kilpailija BlackRock pesi muutama vuosi sitten ympäristökasvonsa ja on kehittänyt sijoittajille ison joukon ns.ilmastoystävällisiä sijoitussalkkuja.
BlackRock toimii satojen suuryritysten, kymmenien hallitusten ja suurrikkaitten, sekä keskuspankkien konsulttina.


BlacRock on jättikoneistoineen myös Euroopan keskuspankin ja EU-komission avustaja koronaan liittyvän elvytyspaketin varojen sijoittamisessa. https://karvola.wordpress.com/?s=Pukki+kaali&submit=Etsi

Merkelin takinkäännös

Keskustelussa entisen liittokansleri Angela Merkelin roolista Ukrainan Minsk-sopimuksista unohtuu herkästi, että hänen ensimmäisen hallituksensa ulkoministeri oli Hans-Walter Steinmeier, Liittotasavallan nykyinen presidentti.

Hänellä oli vaikeuksia saada kutsu Kiovaan presidenttinä juuri sen vuoksi, että hän Saksan varakanslerina ja Merkelin tukijana oli aktiivisesti osallistunut Minsk-prosessiin – jota siis Kiovan hallitus aktiivisesti vastusti.

is.gd/heuHmw

Samoin Merkelin sisäpiiriin kuului Luftwaffen kenraali Harald Kujat. Hänet on nyttemmin leimattu venäjämieliseksi, lähinnä ehkä siksi, että hän on erittäin ansioitunut myös NATO:n johtotehtävissä, MUTTA ei kuulu Ukrainan sodan aktiivisiin tukijoihin. Hänen Venäjän tutemuksensa on suuri.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Harald_Kujat

Näyttää siltä, että Angela Merkel valtaisan ja sotaisan julkisuuden paineessa kieltää aikaisemmat pyrkimyksenä rauhaan Ukrainassa.

Samalla hän heittää varjon läheisten tukijoittensa ja silloisten toimijoitten päälle. Politiikka on todella aivan oma maailmansa.

Kun väärä oikaistaan

MAUNO SAARI

Helsingin Sanomien itsenäisyyspäivän pääkirjoitus nosti mieleeni nobelisti Samuel Agnonin teoksen ”Kun väärä oikaistaan”. Vähän irralisena itse asiasta, vain kirjan nimen vuoksi. Tietyin väliajoin historiaa kirjoitetaan uudestaan. Rosot silitetään, mutkia oikaistaan, unohdetaan tarkoitushakuisesti kiusallisia asioita, väärä oikaistaan kulloisenkin vallanpitäjän mielen mukaisesti.

Pääkirjoituksen mukaan Suomen Venäjä-suhteelta ”putosi pohja” 24. helmikuuta 2022. ”Se on synnyttänyt keskustelua siitä, oliko koko Venäjä-politiikka perustunut valheelle”, lehti kirjoittaa. Tekstin kokonaisuuden perusteella HS on tätä mieltä. Siis että koko Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittinen linja oli valhe.

Pian pohjan putoamisen jälkeen Suomi pääsi siihen leiriin ”jonne se olisi kuulunut jo aiemmin”, HS toteaa ja kertoo, että Venäjän silmissä Suomesta tuli epäystävällinen maa. ”Ja Suomi on tässä ihan oikeassa joukossa. Suomen valinta se ei kuitenkaan ollut.”

Kuka pudotti pohjan, kuka valitsi? Lehden – ja Sauli Niinistön – mielestä valinnan teki Venäjä.

Jos liki 80 vuoden rauhan ja hyvinvoinnin aika oli valhe, kuka valehteli? Sitä HS ei kerro, mutta tarkoittaa tietysti Paasikiven ja Kekkosen lisäksi suurta joukkoa sotien jälkeisiä poliitikkoja, yritysten johtajia ja idänsuhteita rakentaneita ihmisiä.

Lehtitalolla on ollut omanlainen suhde historiaan aikaisemminkin. Kuten tunnettua ulkoministeri Eljas Erkko lähetti vuonna 1939 Moskovaan sähkeen: ”Tiedätte myönnytyksissä menty niin pitkälle kuin turvallisuutemme, itsenäisyytemme sallivat. Jollei sopimusta ehdotetulla pohjalla, keskeyttänette neuvottelut. Erkko.”

Väinö Tannerin mukaan ulkoministeri yritti myöhemmin siivota jälkiään, eli kirjoittaa historiaa mieleisekseen. Hän oli sanonut kokouksessa, että myönnytyksiin oli annettu mahdollisuus. Lausuma tuli merkityksi eduskunnan pöytäkirjaan: ”…Suomen valtuutetuilla oli tässä suhteessa oikeus mennä vieläkin pitemmälle, kuin mitä aikaisemmin on mainittu…”

Väinö Tanner oli tuoreeltaan huomauttanut Erkolle, ettei tämä puhunut totta, ja Erkko (Tannerin mukaan) oli luvannut korjata asian eduskunnan pöytäkirjaan, jonka jälkikäteinen muuttaminen olisi ollut rikos. Tanner tarkisti ja huomasi, ettei rikosta ollut tapahtunut. Pöytäkirjassa luki ja lukee edelleen: ”…Ja olisi Suomi voinut ajatella mahdollisesti hiukan pitemmällekin menevää ratkaisua, jos Neuvostoliitto omasta puolestaan olisi katsonut voivansa suostua luopumaan Hangon tukikohdasta ja Saarenpäästä…”

Moskovaan lähetetty sähke ja Erkon rivit eduskunnan pöytäkirjassa ovat ristiriidassa keskenään. Sähke oli totta, Erkon väite ei. Neuvottelijat palasivat Helsinkiin ja sota alkoi.

Sanna Marinin kuuluisan lausuman mukaan Suomi on voittanut sodassa (Neuvostoliiton). Nyt HS antaa pääministerille hieman tukea kirjoittamalla, että Suomen ”onnistunut taistelu” rohkaisee ukrainalaisia.

Nyt Suomi lehden mukaan ”varautuu Venäjältä tulevaan painostukseen ja sotilaalliseen uhkailuun”. Tässä uuden ulkopolitiikan tuomassa tilanteessa, joka kuulemma ei ole meidän oma valintamme, pääkirjoituksen loppu viitoittaa kansakunnan tietä kohti tulevaisuutta: ”Ukrainalaisten taistelu muistuttaa suomalaisia siitä, minkä puolesta me kerran taistelimme ja olemme valmiita aina taistelemaan.”

Julkaistut jutut päätyvät arkistoon. Siellä ne kypsyvät totuudeksi. Kun itse mistään tietämätön toimittaja joskus myöhemmin saa pöydälleen HS:n pääkirjoituksen 6.12.2022, hän lukee ja ymmärtää, miten rauhantahtoinen lehti on ollut: ”Suomi osaa rakentaa aitoja, mutta mieluummin me niitä purkaisimme.”