Kun väärä oikaistaan

MAUNO SAARI

Helsingin Sanomien itsenäisyyspäivän pääkirjoitus nosti mieleeni nobelisti Samuel Agnonin teoksen ”Kun väärä oikaistaan”. Vähän irralisena itse asiasta, vain kirjan nimen vuoksi. Tietyin väliajoin historiaa kirjoitetaan uudestaan. Rosot silitetään, mutkia oikaistaan, unohdetaan tarkoitushakuisesti kiusallisia asioita, väärä oikaistaan kulloisenkin vallanpitäjän mielen mukaisesti.

Pääkirjoituksen mukaan Suomen Venäjä-suhteelta ”putosi pohja” 24. helmikuuta 2022. ”Se on synnyttänyt keskustelua siitä, oliko koko Venäjä-politiikka perustunut valheelle”, lehti kirjoittaa. Tekstin kokonaisuuden perusteella HS on tätä mieltä. Siis että koko Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittinen linja oli valhe.

Pian pohjan putoamisen jälkeen Suomi pääsi siihen leiriin ”jonne se olisi kuulunut jo aiemmin”, HS toteaa ja kertoo, että Venäjän silmissä Suomesta tuli epäystävällinen maa. ”Ja Suomi on tässä ihan oikeassa joukossa. Suomen valinta se ei kuitenkaan ollut.”

Kuka pudotti pohjan, kuka valitsi? Lehden – ja Sauli Niinistön – mielestä valinnan teki Venäjä.

Jos liki 80 vuoden rauhan ja hyvinvoinnin aika oli valhe, kuka valehteli? Sitä HS ei kerro, mutta tarkoittaa tietysti Paasikiven ja Kekkosen lisäksi suurta joukkoa sotien jälkeisiä poliitikkoja, yritysten johtajia ja idänsuhteita rakentaneita ihmisiä.

Lehtitalolla on ollut omanlainen suhde historiaan aikaisemminkin. Kuten tunnettua ulkoministeri Eljas Erkko lähetti vuonna 1939 Moskovaan sähkeen: ”Tiedätte myönnytyksissä menty niin pitkälle kuin turvallisuutemme, itsenäisyytemme sallivat. Jollei sopimusta ehdotetulla pohjalla, keskeyttänette neuvottelut. Erkko.”

Väinö Tannerin mukaan ulkoministeri yritti myöhemmin siivota jälkiään, eli kirjoittaa historiaa mieleisekseen. Hän oli sanonut kokouksessa, että myönnytyksiin oli annettu mahdollisuus. Lausuma tuli merkityksi eduskunnan pöytäkirjaan: ”…Suomen valtuutetuilla oli tässä suhteessa oikeus mennä vieläkin pitemmälle, kuin mitä aikaisemmin on mainittu…”

Väinö Tanner oli tuoreeltaan huomauttanut Erkolle, ettei tämä puhunut totta, ja Erkko (Tannerin mukaan) oli luvannut korjata asian eduskunnan pöytäkirjaan, jonka jälkikäteinen muuttaminen olisi ollut rikos. Tanner tarkisti ja huomasi, ettei rikosta ollut tapahtunut. Pöytäkirjassa luki ja lukee edelleen: ”…Ja olisi Suomi voinut ajatella mahdollisesti hiukan pitemmällekin menevää ratkaisua, jos Neuvostoliitto omasta puolestaan olisi katsonut voivansa suostua luopumaan Hangon tukikohdasta ja Saarenpäästä…”

Moskovaan lähetetty sähke ja Erkon rivit eduskunnan pöytäkirjassa ovat ristiriidassa keskenään. Sähke oli totta, Erkon väite ei. Neuvottelijat palasivat Helsinkiin ja sota alkoi.

Sanna Marinin kuuluisan lausuman mukaan Suomi on voittanut sodassa (Neuvostoliiton). Nyt HS antaa pääministerille hieman tukea kirjoittamalla, että Suomen ”onnistunut taistelu” rohkaisee ukrainalaisia.

Nyt Suomi lehden mukaan ”varautuu Venäjältä tulevaan painostukseen ja sotilaalliseen uhkailuun”. Tässä uuden ulkopolitiikan tuomassa tilanteessa, joka kuulemma ei ole meidän oma valintamme, pääkirjoituksen loppu viitoittaa kansakunnan tietä kohti tulevaisuutta: ”Ukrainalaisten taistelu muistuttaa suomalaisia siitä, minkä puolesta me kerran taistelimme ja olemme valmiita aina taistelemaan.”

Julkaistut jutut päätyvät arkistoon. Siellä ne kypsyvät totuudeksi. Kun itse mistään tietämätön toimittaja joskus myöhemmin saa pöydälleen HS:n pääkirjoituksen 6.12.2022, hän lukee ja ymmärtää, miten rauhantahtoinen lehti on ollut: ”Suomi osaa rakentaa aitoja, mutta mieluummin me niitä purkaisimme.”

Advertisement

Yksi ajatus artikkelista “Kun väärä oikaistaan

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s