Talous

by

Mitäs sitten?

Jaoin hiljattain facebookissa erään saksalaiskenraalin tekstin. Se oli hyvin kriittinen ”meillä lännessä” Ukrainan sotaan liittyvää, hallitsevaa ajattelua kohtaan. Kenraalin puheen ydin oli tässä:
”Ei ole olemassa realistista sodan lopputilan määrittelyä. Ja ilman poliittisesti strategista kokonaiskonseptia asetoimitukset ovat pelkkää militarismia”.

Tuo kenraali, Erich Vad, oli vuosina 2006–2013 liittokansleri Angela Merkelin sotilaspoliittinen neuvonantaja. https://de.m.wikipedia.org/wiki/Erich_Vad

Tällä hetkellä eri hallitusten taholta tulee enemmän tai vähemmän selvänä sellainen kuva, että tavoitteena olisi Ukrainaan hyökänneen Venäjän häviö sodassa.

Häviötä määritellään mm. siten, että se tarkoittaisi ainakin Venäjän joukkojen vetämistä pois sekä Ukrainasta, että Krimiltä.

Mutta monesta suusta on kuulunut myös ajatus Venäjän tuhoamisesta tai hajottamisesta ja ainakin nykyisen presidentin vaihtamisesta mukavampaan mieheen tai henkilöön.

En puutu siihen, miten demokraattisesti Ukrainan tukirintama avustuksineen ja liittoineen on muodostettu.

Mutta saksalaiskenraalin kysymys antaa luvan perätä vastausta toiseen, hyvin vakavaan kysymykseen.

Mitäs, jos lännen tukema Ukraina ei voitakkaan? Venäläiset pysyvät miehittämillään alueilla ja pahimmassa tapauksessa käyttävät taktista ydinasetta kriittisillä alueilla? Voi syttyä myös maailmansota.

Niin mitäs sitten? On tehty traaginen ja käsittämättömän kallis virhearvio.
Tässä ei moralisoimisella ole mitään arvoa. Virhearvio olisi seurauksiltaan niin merkittävä, että sitä ei kukaan eikä mikään pystyisi korjaamaan.

Nyt ollaan viimeisillä rajoilla. Keskusteluun tulisi ottaa oudoksi käynyt sana. Se sana on rauha.

Ei rauhan tekeminen ole häpeä. Se vain edellyttää rohkeutta ja selkärankaa. Ehkä myös poliittista pelisilmää.

Nyt tuntuu siltä, kuin ajettaisiin silmät sidottuina kohti jyrkänteen reunaa, kaasupoljinta yhä syvemmälle painaen.

by

Hyvää joulua?

Olen aika vanha, mutta tällaista joulunalusaikaa en muista eläneeni.

Olen sukupolveni kanssa yhdessä, saanut elää tällä maailman kolkalla, suurta sotaa seuranneen rauhan ajan.

Kuka olisi kuvitellut:
Nyt meitä uhkaa sähköpula, energiapula, ilmastokriisi, suursota, taloudellinen supertaantuma, hallitsematon siirtolaisuus ja korkeimman tason korruptio. Ja paljon muuta.

Emme ole kansakuntana ja kansojen yhteisönä mitään oppineet.

Kolmekymmentä vuotta sitten eräs huipulle nostettu filosofi julisti historian loppua. Hän oli perusteellisesti väärässä.

Tapahtui vain suuri murros. Sen tuloksena ihanteisiin ja ideologioihin perustuva politiikka ajoi lopullisesti päin seinää.

Todistamme aikaa, jossa kaikkien poliittisten päätösten takaa häämöttää jättimäisten kansainvälisten pääomien, suuromaisuuksien kasvun logiikka.

Se on kuin valloilleen päästetty ruukun henki. Sillä ei ole herroja, sillä on vain alamaisia. Kukin omalla paikallaan ottamassa, vaatimassa tai maksamassa.

Hyvää joulua.

by

Vanguard hylkäsi ilmastokartellin

Maailman suurin rahastosijoitusyhtiö Vanguard on irtautunut ns. ilmastoyhteistyöstä NZAM-yhteenliittymän puitteissa. is.gd/vHw8zL

Yhtiö korostaa riippumattomuuttaan ja syyttää hiilivapautta investoinneissaan julistavia kilpailijoitaan kartellinomaisesta toiminnasta. https://www.netzeroassetmanagers.org/

Vanguardin tärkein kilpailija BlackRock pesi muutama vuosi sitten ympäristökasvonsa ja on kehittänyt sijoittajille ison joukon ns.ilmastoystävällisiä sijoitussalkkuja.
BlackRock toimii satojen suuryritysten, kymmenien hallitusten ja suurrikkaitten, sekä keskuspankkien konsulttina.


BlacRock on jättikoneistoineen myös Euroopan keskuspankin ja EU-komission avustaja koronaan liittyvän elvytyspaketin varojen sijoittamisessa. https://karvola.wordpress.com/?s=Pukki+kaali&submit=Etsi

by

Kognitiivinen dissonanssi

Tiedän, että moni inhoaa sanaparia ”kognitiivinen dissonanssi”. Mutta se liittyy nyt tässä yhteydessä mielenterveyteen ja Ukrainan sotaan.


Kaikki varmaan tietävät, että tarkoitan Venäjän brutaalia hyökkäyssotaa rauhanomaisen naapurivaltion kimppuun.

Se kognitiivinen dissonanssi syntyy näin:
Olen asunut Saksassa, käynyt siellä usein ja katsellut aina 90-luvulta lähtien aika säännöllisesti Saksan televisiota satelliittikanavilta.
Erilaisissa ohjelmissa, varsinkin rikoksiin liittyvissä, syntyi käsitys, että Ukraina on paitsi poliittisen korruption läpitunkema, myös kaikkien mahdollisten rikosten ja monin tavoin järjestäytyneen rikollisuuden pesäpaikka.

Sen lonkerot ulottuivat ympäri Euroopan. Tämän lajin osaamisen skaala kattoi lähes kaikki rikollisen energian lajit lapsi-, ihmis- ja elinkaupasta talousrikoksiin, kirstykseeen, palkkamurhiin ja hienostuneeseen informaatioteknologian rikolliseen käyttöön. Asekauppa jäi tuossa monen muun lohkon ohella mainitsematta.

Nyt Venäjän brutaalin hyökkäyssodan ansiosta olen saanut oppia, että Ukraina onkin eurooppalaisten arvojen puolustaja ja läntisenä demokratiana vauhdilla matkalla Eurooopan unionin jäseneksi!


NATO:n jäsenlistalla maa on ollut 1990-luvulta lähtien. Ryssä vain on kätyreineen kyennyt hidastamaan tätä transatlanttisen yhdynnän orgasmia. Ja nyt vielä brutaali hyökkäyssota!

Tässä minä nyt sitten olen kognitiivisen dissonanssini kanssa.
Toisinaan Saksan telkkarista lipsahtaa jokin poliisisarja, jossa kaikki on vielä kohdallaan.
Mutta epäilemättä suuri joukko toimittajia tekee tekoälyjen tuella pitkää päivää siivottomuuksien poistamiseksi ja Ukrainan tosiolevaisuuden nostamiseksi näkyviin vanhojen harhaisten käsitysten hetteiköstä.

Minä jonotan kognitiivisen dissonanssini kanssa pääsyä psykiatrin pakeille.

by

Kuin viimeistä päivää

Olen luvannut, etten enää kirjoittele Ukrainan sodan tapahtumista.Turhaa se olisikin. Media on sotamoodissa ja kaikki tiedotus sovitetaan virallisen ”tarinan” puitteisiin.
Ukrainassa on ”vapaana” vain muutama yksittäinen toimittaja, jotka henkensä kaupalla yrittävät saada selkoa tilanteesta.

Mutta muutama sana sodan luonteen muuttumisesta. Kiovan hallituksella on täysi oikeus ja velvollisuuskin puolustautua Venäjän hyökkäystä vastaan. Tavoitteena tulisi olla tilanne, jossa hyökkääjän ei kannata jatkaa sotimista saavutettuaan tavoitteensa. Päästäisiin neuvottelemaan rauhasta.
On myös oikein, että maata tuetaan eri tavoin puolustautumisessa.

Mutta tehdään suuri virhe, jos maan hallituksen käyttöön aletaan toimittaa sellaista aseistusta, joka mahdollistaa operaatiot hyökkääjän eli Venäjän alueella.
Tältä nyt näyttää sen jälkeen, kun läntiset valtionjohtajat USA:n johdolla pitivät strategiakokouksensa Saksan Ramsteinissa. Se on USA:n ilma- ja ydinasevoimien johtokeskus Euroopassa.

Kun Ukrainan armeijan iskut uusilla asejärjestelmillä lisääntyvät Venäjän alueella, sodasta alkaa automaattisesti tulla luonteeltaan enemmänkin sota NATO-maiden ja Venäjän välillä, kuin Ukrainan puolustautumisekseen käymä taistelu.

Sodan tarkoitukseksi tuleekin Venäjän sitominen sotaan ja sen heikentäminen, johon pakotteillakin tähdätään.

Venäjä voi vastata kahdella tavalla. Ensimmäiseksi se julistaa sodan Ukrainalle ja suorittaa reserviensä liikekannallepanon.
Tämä näkyy Ukrainan rintamalla joukkojen ja kaluston merkittävänä lisääntymisenä. Puhutaan kaksin- tai kolminkertaistumisesta.

Se tarkoittaa väistämättä myös sodan ja sen tuhojen laajenemista koko Ukrainan alueelle.

Toiseksi Venäjä voi ottaa oman alueensa puolustamiseksi käyttöön taktiset ydinaseet, jonka seurauksena ollaankin nopeasti täysimittaisessa maailmansodassa.

Tämä ei ole enää vain teoreettinen mahdollisuus. Sen todennäköisyys kasvaa jokaisen Venäjän alueelle tapahtuvan iskun seurauksena.

Venäjän hyökkäystä kohtaan tunnettu moraalinen kauhistuminen ja vastustus on muuttunut jo moralismiksi, jota sodan lietsojat tietoisesti hyödyntävät median ja politiikan välityksellä.

Tästä havainnollisin esimerkki saatiin, kun Suomen pääministeri alkoi kyynelehtiä julkisesti Ukrainan tilanteesta puhuesssan.
Tilanne on vakava. Näyttää siltä, että rauhaa ei tavoittele yksikään läntinen NATO-maa liittolaisineen.

Varustelukierteeseen osallistuvat lähes kaikki valtiot, muutamin poikkeuksin.
Minskin sopimukset tarjoaisivat edelleen hyvän perustan diplomatialle ja rauhan tavoittelulle. NATOn intressissä se ei ole. Saksa voisi vielä katkaista tämän kehityksen.

Suomi on NATO-hankkeineen astumassa junaan, joka vie onnettomuuteen. Nyt kannattaa tarkoin seurata, mikä viesti Venäjältä kuullaan Voiton päivän juhlallisuuksien yhteydessä.

by

Nytkö sitten sotimaan?

Minä ihmettelen.

Suomessa on hirveä sotakiihko päällä ja NATO-jäsenyyttä tullaan 95-prosenttisella varmuudella hakemaan.
Syynä on Ukrainan sota, joka on seurausta Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.

Tässäkin tapauksessa sota on politiikan jatkamista aseellisen väkivallan keinoin. Se on äärimmäinen keino, jota kaikki pöyristyneinä kauhistelevat ja aivan oikeutetusti. Silti sotimalla on asioita järjestelty jatkuvasti Euroopassa, Lähi-Idässä, Aasiassa ja Afrikassa, myös aivan viime vuosinakin!

Venäjä on vuosikaudet yrittänyt poliittisesti torjua NATOn laajenemisen itään, omille rajoilleen. Se on yrityksissään onnistunut huonosti.
Ukrainan hakeutuminen USA:n vaikutuspiiriin ja NATO-yhteistyöhön oli viimeinen pisara, se punainen viiva, jonka ylittämistä Venäjä ei hyväksy.
Lisäksi tuli vuoden 2014 Maidanin vallankaappauksen jälkeen maan venäläisväestöön kohdistuva sorto ja syrjintä.

Tämä on tilanne ja Venäjän sotimisen tavoitteet hyvin selvät.
Sodan tuhoista ja julmuuksista puhutaan nyt, niinkuin ne olisivat sotatilanteessa yllätys. Mutta ainakin minulle on täysin käsittämätöntä, että niitä voitaisiin vähentää tai estää aseistautumiskierrettä ja yhteiskuntien militarisointia kiihdyttämällä.

Eikö tulos ole juuri päinvastainen? Lisää vainajia, lisää aineellisia tuhoja ja itseään ruokkivaa julmuuden lisääntymistä rintamalintojen molemmin puolin.
Lisäksi uhkana on nopeasti kasvava ydinsodan vaara.

Kun hegemonistinen maailman supervalta Yhdysvallat kamppailee globaalista johtoasemastaan, on maailmansota hyvin todennäköinen. Siinä Ukraina on vain pelinappula Venäjää ja Kiinaa vastaan käytävässä kamppailussa.
USA:n mielestä Ukrainan tulee jatkaa taisteluaan hamaan loppuun asti, ilmeisesti niin kauan, että suurimmat kaupungit ovat raunioina. Vai kuvitteleeko joku tosissaan, että Venäjä häviää sodan, lähettää joukkonsa kotiin ja Putin kuittaa: Paskareissu, mutta tulipahan tehtyä?

Katastrofi voidaan estää vain aidoilla neuvotteluilla osapuolten kesken. Myös kompromisseja tarvitaan.
USA:lla ei näille seuduille pitäisi olla mitään asiaa.

by

Välipuhe Ukrainasta

Sodittu on. Kohta kolme viikkoa.

Kaiken tragedian keskellä: Nykyinen tilanne ei olisi ollut välttämätön. Olisi pitänyt kuulla niiden puhetta, jotka jo vuosia sitten ennakoivat tulevan.
Mutta ei kuunneltu. Koska Venäjä ei ole mikään. Eikä sen intressejä tarvitse huomioida. Ja nyt on sitten sota.

Toinen näkökohta: Meni sota Ukrainassa miten tahansa, maan sijainti ja geopoliittinen rooli eivät muutu miksikään. Maa säilyy uhkana tai vihamielisten voimien (NATO) astinlautana Venäjälle. Tai sitten ei.

Eli: Sodan jälkeen tilanteen pitää olla sellainen, ettei tätä uhkaa ole. TÄMÄ on rauhanneuvottelujen päätavoite Venäjän näkökulmasta.

Miksi Venäjän johto pelkää ulkoista uhkaa? Siksi, että maa on energiapotentiaaliltaan ja raaka-ainevaroiltaan maailman rikkaimpia maita. Energian tarve kasvaa ja raaka-ainevarat ovat rajalliset.
Venäjä on erittäin tärkeä myös Kiinan kannalta. Ja etenkin Kiinan kannalta. Lisäksi Venäjä on keskeinen reitti Kiinalle Euroopan markkinoille.

Venäjän ja Kiinan yhteistyö ei enää ole taktista, vaan strategista. Globaalitalous ei enää pyöri vain dollarin varassa.
Kiina kumppaneineen muodostaa kasvavan valuutta-alueen, johon Venäjäkin kuuluu. Lisäksi Kauko-Idässä on joukko suuria ja kasvavia valtoita, joiden kesken on muodostunut alueellisia valuutta-alueita.

Maailman yksinapaisuus on ohi. Sitä mikään NATO ei enää kykene palauttamaan. NATO kykenee kyllä haastamaan ja uhkailemaan, mutta se ei kykene globaalitaloutta enää ohjaamaan.

Kiinan ja USA:n neuvotteluista keskusteltaessa on hyvä muistaa, että merkittävä osa Yhdysvaltojen sisäisestä taloudesta pyörii kiinalaisen pääoman voimalla. USA:lla on omat kahleensa.

by

Ukrainan kohtalon hetket

Monenlaista huolta ja murhetta liittyy ratkaisuvaiheeseen tulevaan Ukrainan sotaan.


Pakolaisvirrat puhuvat omaa traagista kieltään. Mutta harva olisi ennakoinut, että maailman suurimmat vehnän tuottajat, Venäjä ja Ukraina, tätä kautta eristetään maailmanmarkkinoista. Ruokapula tai vähintäänkin ruoan hinnan jyrkkä nousu on edessä. Kuka olisi uskonut? Unkari on jo kieltänyt viljatuotteiden viennin maasta.

Sotakentiltä kuuluu uutinen, että ns. humanitaaristen käytävien luomisesta Ukrainan ja Venäjän kesken olisi sovittu.
Se voi tarkoittaa kahta asiaa: pakolaiset pääsevät vapaammin ulos maasta. Sen sijaan Ukrainan armeijan vielä kontrollissa olevien alueiden ja Kiovan kaupungin ruokahuolto ei käytävien kautta tule toimimaan.


Se johtuu siitä, että näin mahdollisesti toimittevat ruokatarvikkeet, ehkä myös lääkkeet yms. otettaisiin välittömästi Ukrainan asejoukkojen ja palkkasoturiryhmien käyttöön. Sitä Venäjä ei salli.

Ns. humanitaaristen käytävien ehkä tärkein tehtävä onkin toimia (Kiovan) evakuoinnin pääkanavina. Venäjän armeijan suuroffensiivi pääkaupungin haltuun saamiseksi alkaa välittömästi, kun evakuointi sen mielestä on jatkunut riittävän kauan.

Silloin on edessä Zelenskin kohtalon hetki.

Jälkipuhe.

Mediapoolin hallitsemassa propagandamaailmassa venäläisten puheet Ukrainan natseista on kuitattu pilkalla ja naurulla.
Mutta etenkin kaksi uusnatsijärjestöä vaikuttaa maassa aktiivisesti venäjänkielistä ja -mielistä väestöä vastaan.

Ne olivat hyvin ratkaisevasti myötävaikuttamassa maan kehitykseen aina Maidanin vallankaappauksesta 2014 lähtien. Suurelta osalta niiden vastuulle voidaan panna myös Donbasin ns. kansantasavaltojen synty, aseellinen puolustautuminen uusnatsien väkivaltaa ja hyökkäystä vastaan.

P.S. Poistin Wikipedia-linkit.

Perusteellinen info täällä:

https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/1925064294370155/