Paavo Väyrynen: Eurolaiva uppoaa – pelastusvene valmiiksi

Euroalueen ongelmat syvenevät. Sen valuvikaa ei kyetä korjaamaan. Yritykset vain pahentavat tilannetta.

Yhtenäisvaluutan perusvika on siinä, että mukana on liian erilaisia kansantalouksia. Olisi pitänyt hyväksyä mm. Wolfgang Schäublen esitys viiden maan euroalueesta. Saksalle, Ranskalle ja Benelux-maille euro olisi ollut ainoa raha ja muut olisivat käyttäneet sitä kansallisten valuuttojen rinnalla. Maastrichtin sopimusta rikkoen tehtiin kuitenkin poliittinen päätös ja mukaan otettiin kaikki halukkaat EU-maat.

Vain Saksa on hyötynyt eurosta. Kaikki muut ja etenkin reuna-alueiden maat ovat kärsineet. Euroalueen kokonaiskasvu on ollut olematonta. Euromaiden inflaatio on painunut nollan tuntumaan tai jopa deflaation puolelle. Euroopan keskuspankin tehtävä on toivoton, kun se yrittää vauhdittaa inflaatiota lähelle kahden prosentin tavoitetta.

Laajan euroalueen reunamaat – Suomi mukaan lukien – ovat joutuneet velkakierteeseen, sisäisiin devalvaatioihin, suurtyöttömyyteen ja kovalle säästökuurille.

Kreikan kriisi ei ole helpottanut. Nyt vaaravyöhykkeessä on myös Italia.

Euroalueen valuvikaa koetetaan korjata toteuttamalla niin sanottua viiden puheenjohtajan ohjelmaa todellisen talousunionin luomiseksi. Rahapolitiikan rinnalle pyritään luomaan yhteinen finanssipolitiikka: yhteisvastuullinen pankkiunioni ja yhteinen budjetti, johon sisältyvät pysyvät varainsiirrot jäsenmaiden välillä. Ollaan perustamassa yhteinen valtiovarainministeriö ja lopulta hallitus ja parlamentti. Nykyisessä ilmapiirissä nämä hankkeet eivät etene.

Paras vaihtoehto olisi euroalueen hallittu purkaminen siten, että kaikki jäsenmaat tai ainakin osa niistä ottaisi euron rinnalla uudelleen käyttöön kansalliset valuutat. Tämänkään toteuttaminen ei näytä mahdolliselta.

Euroalue on uppoava laiva, joka on jo pahasti kallistunut. Tässä tilanteessa Suomen tulisi varustaa oma pelastusveneensä toimintakuntoon. Kytköksiä eurojärjestelmään tulisi höllentää ja varautua oman valuutan käyttöönottoon. Suomen Pankin ja Suomen hallituksen tulisi rajata sitoutumistaan ja riskejään. Myös pankkijärjestelmän ja siitä riippuvaisten yritysten tulisi varautua euroalueen hajoamiseen.

Jälleen kerran federalistinen ideologia näyttää kuitenkin johtavan harhaan. Euroopan ytimessä pyritään olemaan maksoi mitä maksoi. Yksi viimeisimmistä osoituksista tästä on se, että Suomen Pankki oli ensimmäisten joukossa ostamassa yritysten riskiluottoja.

Suomen tilanne on kurja. Pahinta on se, ettei meillä kyetä edes avoimeen keskusteluun. On taas meneillään yhteinen julkinen itsepetos. Uskotellaan, että kiky-sopimus ja rahan siirteleminen taskusta toiseen synnyttävät kasvua ja poistavat työttömyyden.

Tosiasia on, ettei talous kasva, ellei vienti vedä. Vienti ei vedä, kun Suomen yleinen kustannus- ja hintataso on noin 20 prosenttia liian korkea. Nyt on nähty, ettei kilpailukykyä kyetä sisäisin toimin riittävän nopeasti korjaamaan. On erottava euroalueesta niin pian kuin mahdollista.

Viime päivien uutiset ovat jälleen osoittaneet tilanteen mahdottomuuden.

Raskaan teollisuuden tulisi toimia talouden veturina ja tuoda vaurautta kansantalouteen. Sille aiotaan kuitenkin ryhtyä maksamaan energiatukea. Sahateollisuus valittaa, että uusiutuvan energian tuki vääristää kilpailua ja vaikeuttaa sen toimintaa.

Nämäkin ongelmat ratkeaisivat, kun kilpailukykymme palautuisi. Teollisuustuotanto ja vienti kasvaisivat ja uusiutuvan energian tukea voitaisiin ainakin kovasti vähentää.

Paavo Väyrynen

Saksako euroalueen talouden syöpä

Taloustoimittaja Jan Hurri näyttää Taloussanomien analyysissaan yhtyvän siihen voimistuvaan kuoroon, joka näkee Saksan talouskasvun syövän muiden eurojärjestelmässä olevien valtioiden talouden mahdollisuuksia.

http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2013/02/10/saksako-muka-talousveturi-ennemmin-kasvurohmu/20132199/170

Hurri toteaa: ”Taloustilastojen perusteella Saksa voi näyttää euroalueen talousveturilta siinä kuin Kiina voi näyttää koko maailman talousveturilta. Kyse on kummassakin tapauksessa kuitenkin tilastoharhasta eikä suinkaan todenmukaisesta tulkinnasta”.

Ja hän jatkaa: ”Saksa ei kuitenkaan ole koko euroalueen talousveturi, vaan ennemmin se on euroalueen kasvurohmu… Euroalueen taloudesta on tullut nollasummapeli vailla vertaa, niin kuin analyysiyhtiö GaveKal Research napakasti kiteyttää.”

Johtopäätöksenään  Hurri lausuu: ” Ilman euron tarjoamaa mittavaa tukea Saksan teollisuus ja talous olisivat nykyistä heikompia. Ilman euron mittavaa rasitetta Italia, Espanja ja pienemmät kriisimaat olisivat nykyistä vahvempia. Ehkä kriisimaat eivät olisi ollenkaan kriisimaita.”

Spekulaatiota voisi jatkaa huomauttamalla, että ilman eurojärjestelmää myöskään alueen teollisesti vähemmän kehittyneiden valtioiden velkaongelma ei olisi ollut mahdollinen. Niiden elintason lainarahoitus ei vapailla lainamarkkinoilla olisi onnistunut.

Ja juurille mennäksemme ehkä pitää muistuttaa siitäkin, mikä oli euron alkuperäinen idea ja miten siihen mentiin. Tarkoituksena oli saada EU-valtioille yhteinen valuutta, joka on vakaa kuin Saksan D-markka ja yhtä ostovoimainen. Tämän vuoksi euroa lähestyttäessä siihen pyrkineet maat sitoivat valuuttakurssinsa Saksan markkaan, joka toimi prosessissa johtovaluuttana.

Hurrin artikkelissaan esittämän näkemyksen mukaan Saksan talous on syönyt muiden eurovaltioiden kasvun. Tähän liittyen hän väittää, että Saksan suurin vienti kohdistuu euroalueelle, jota ”imemällä” kasvu on mahdollista. Väitteet ovat vääriä.

Vaikka artikkeli on sisäisesti ristiriitainen, niin se jättää huomiotta  Saksan talouden suorituskyvyn verrattuna muuhun maailmaan.  Suorituskyky tarkoittaa paitsi viennin rahallista arvoa, myös kilpailukykyä, tieteellis-teknistä kehitystä, innovaatioiden  ja patenttien sekä investointien määrää. Kaikilla mittareilla tarkasteltuna Saksa kuuluu kärkikastiin.

Tilastoluvuillakin tarkastellen tilanne poikkeaa Hurrin piirtämästä kuvasta. Saksan viennin kohdentuminen ja vastaavat kasvuluvut  ilmenevät alla olevasta taulukosta:

Vienti yhteensä                       1998 488371 mio eur, 2011 yht. 1060212 mio euroa,              kasvu 117%.

Euroalueelle                               1998 220514 mio eur, 2011     yht. 416856 mio euroa,            kasvu 89%

EU 27-alueelle                            1998 316163 mio eur, 2011 yht. 623361 mio eur,                     kasvu 97%

EU-vienti ilman euroaluetta   1998 95649 mio eur, 2011 yht. 206506 mio eur,                       kasvu 116%

EU:n ulkopuoliset maat           1998 172208 mio eur, 2011 yht. 436841 mio eur,                     kasvu 153 %.

Saksan viennin kehityksessä euroalueen ulkopuolinen vienti on kasvanut merkittävästi voimakkaammin kuin euroalueelle suuntautunut  vienti.  Trendi jatkuu voimistuen, kuten viimeisimmät tilastotiedot osoittavat:

Saksan vienti eurovaluutta-alueelle oli v. 2012 412 mrd. euroa. Vähennys edelliseen vuoteen 2,1%.

Saksan vienti kolmansiin eli Euroopan ulkopuolisiin maihin oli 472 mrd. euroa, jossa kasvua 8,8%. Tämä on Saksan ennätysviennin kasvun todellinen syy.

Koko EU-alueen vienti oli nimittäin 626 mrd. euroa, jossa vähennystä 0,3% edelliseen vuoteen verrattuna.

https://www.destatis.de/DE/PresseService/Presse/Pressemitteilungen/2013/02/PD13_050_51.html;jsessionid=D54614E9CA5C4D2CEC6E20728E330D95.cae1

Eurosta ei Saksan taloudelle ole ollut mitään hyötyä. Hurrin väite, jonka mukaan euroalueen valtiot ovat Saksan ulkomaankaupan suurin kohdealue,  ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Se miksi laajentuva kuoro huutaa Saksan talouden kasvun heikentävän euroalueen taloutta, on pohdinnan arvoinen asia. Siihen varmaankin palataan myös näiden merkintöjen muodossa.