Säteilytase ja energiavirrat

Käsitykseni mukaan puhe säteilytasapainosta tai -pakotteesta on IPCC:n piirissä sepitettyä tarkoitushakuista ”kasvihuonefysiikkaa”.

Jos maan piiriin tuleva auringon säteilyenergia poistuisi avaruuteen saman suuruisena, niin voimakone maa pysähtyisi.

Auringon säteilyenergia on keskeinen käyttövoima kaikille maan, veden ja biosfäärin prosesseille.
Sen lisäksi vaikuttavat gravitaatio, maan pyörimisliike ja kuu radallaan. Lisäksi on seismisiä ja pitkäkestoisia geologisia prosesseja vaikutuksineen.

Avaruudesta saadaan eri sorttista säteilyä, jolla on oma, heikosti ymmärretty vaikutuksensa maan ilmakehän ja maanpiirin prosesseihin.

Sääilmiöt syntyvät auringon säteilyenergiasta erilaisten vaihesiirtymien kautta. Maapallolla on lattialämmitys. On sitten puhe tuulista, vesien aaltoliikkeesta, merivirroista yms. kaikkien taustalla on aurinko.
Koko biosfääriin pätee sama. Kaikki tämä voidaan ymmärtää energiaa käyttävänä ja muuntavana materiaalisena systeeminä, ”koneena”.

Kaikki sen prosessit ovat irreversiibeleitä ja ne sammuvat, ellei energiaa jatkuvasti syötetä lisää. Kaikissa prosesseissa syntyy myös eksersiaa termodynamiikan lakien mukaan.

Tällä perusteella väitän, ettei ole mitään tarvetta konstruoida väkinäisesti ”säteilytasapainoa”. Systeemin toiminta sitoo koko ajan merkittävän osan maan piiriin tulevasta energiasta.
Energian vaihesiirtymäketjun alapäässä oleva lämpö poistuu IR-säteilynä maasta ja ilmakehästä.
Em. perusteella on maalaisjärjen mukaan mahdotonta ajatella, että maapallon energiajärjestelmään kuuluisi staattinen säteilytase. Sama koskee energiatasetta sellaisena, että lähtevä ja tuleva energia olisivat saman suuruisia.

Mitä termodynamiikka sanoo?

Keskusteluissa on käynyt ilmi, ettei termodynamiikan keskeisiä lainmukaisuuksia oikein tunneta tai noteerata ilmastonmuutospropagandan pauhatessa. Tämän aiheen kannalta olisi tärkeä huomata, että energiaa ei voi luoda eikä hävittää ja että erikseen säteilyenergiaa koskevaa, ns. jatkavuuden lakia ei termodynamiikassa ole. Sen sijaan liike-energialla, kineettisellä energialla ja kemiallisella energialla se on. Tämä liittyy energian säilyvyyden lakiin.

Maapallon ilmakehän, vesistöjen ja biosfäärin prosessit käyvät auringosta tulevalla säteilyenergialla. Mutta termodynamiikan mukaan mikään energian muunnosprosessi ei tapahdu jäännöksettä.

Auringon säteilyn tullessa maan piiriin, systeemi maahan, säteilyn energia alkaa tehdä työtä eri energiamuodoissa. Tässä yhteydessä nimen omaan puhutaan vaihesiirtymistä joiden tuloksena ilmamassat liikkuvat, merivirrat virtaavat, elävä luonto sykkii monimuotoisena ja sääilmiöt ovat keskusteluteemoja vuosisadasta toiseen.

Mutta termodynamiikan tarkoittamalla työllä on väistämättä oma hyötysuhteensa. Osa energiasta menee ”hukkaan” ja muuttuu lämmöksi. Systeemi maa on energian suhteen avoin. Hukkalämpö poistuu systeemistä IR-säteilynä eri reittejä pitkin avaruuteen.

Kytkentää maahan tulevan laajakaistaisen auringon säteilyn ja lähtevän, systeemientropiaa kuvaavan IR-säteilyn välillä ei ole.

Jos tuleva säteilyenergia ja lähtevä IR-säteily halutaan esittää energiataseena laatikkoilla ja nuolila, kuviossa tulee mitatun(!?) hukkalämmön ohella esittää myös energiaa käyttävät ja muuntavat prosessit. Näin saadaan systeemi maapallon energiatase.

Mutta millään ilmakehän korkeustasolla tuleva ja poistuva, säteilyn muodossa oleva energia, ei voi olla saman suuruinen. ”Säteilytase” on fysikaalinen epäkäsite.

Olen täydentänyt kirjoitusta Ilmastofoorumilla käytyjen keskustelujen johdosta 6.3.2019. ka

Mainokset

Sääsuhteiden keinotekoinen manipulointi on torjuttava

Sääolosuhteiden keinotekoisen ohjaamisen merkeissä virinnyt keskustelu on harhaanjohtavaa.

Ajatus insinööriteknisten keinojen käyttämisestä ilmakehän jäähdyttämiseen on erityisen kyseenalainen hanke juuri nyt, kun jo kohta 15 vuoden ajan ei lämpenemistä ole todettu. Lukuisat asiantuntijatahot ennakoivat pikemminkin viilenevää, kuin lämpenevää kehitystä – jopa vuosikymmeniksi eteenpäin.

On syytä korostaa mahdollisimman puhtaan polttotekniikan suosimista. Ei voi ymmärtää, miksi edes leikkimielellä ehdotellaan aerosolien tietoista lisäämistä ilmakehään. Tutkimuksen perusteella tiedetään, että esimerkiksi nokihiukkaset ovat yksi keskeinen tekijä paikallisten lämpötilojen kohottajana ja esimerkiksi jään ja lumen sulattajana. Tämän perusteella noella on vähintäänkin alueellinen vaikutus ilmaseoksen lämpötilaan.

Aktiviteetit ilmaston keinotekoisen jäähdyttämisen ympärillä heijastavat virallisen ilmastotutkimuksen neuvottomuutta. IPCC:n ympärille organisoitunut  tutkimus ei kyennyt ennakoimaan vuodesta 1998 jatkunut lämpöpysäkkiä eikä sillä ole tilanteeseen muuta selitystä kuin ilmakehän epäpuhtaudet.

Syyttävä sormi suuntautuu lähinnä Kiinaan sen energiankäytön kasvun vuoksi. Jos virallinen dogmi hiilidioksidin lämpövaikutuksesta otettaisiin todesta, niin Kiinan tuottama hiilidioksidi voisi hyvinkin kompensoida sen jäähdytysvaikutuksen, jonkä väitetään syntyvän epätäydellisestä palamisesta heikkolaatuisissa polttoprosesseissa aiheutuvista päästöistä.

Ilmaston muutosten vuoksi ei ole paniikkiin aihetta. Siellä, missä sääolosuhteet vaikuttavat merkittävästi ihmisten elinolosuhteisiin pitää resursseja käyttää ympäristön parantamiseen ja infrastruktuurin  lujittamiseen.

Sääolosuhteita ei ole mahdollista teknisesti ohjata haluttuun suuntaan. Sen sijaan taitamattomalla menettelyllä voidaan aiheuttaa suuria paikallisia ja alueellisia vahinkoja. Ilmastoon liittyvät monimutkaiset prosessit ovat suurelta osin huonosti tutkijoiden hallinnassa. Siksi olisi oikein, että kaikki insinööritekniset ilmakehään liittyvät manipulaatiot kiellettäisiin kansainvälisillä sopimuksilla.