Blogiani toisinaan silmäilleet ovat olleet kiinnostuneita lähinnä ilmastoaiheista, jotkut politiikasta. Näille teemoille tulee selitys monivuotisesta aihepiirien harrastuksesta, työstä ja myös opiskelusta.
Saattaa herätä kysymys, miksi tällainen kurssin muutos? Nyt mainostan tai esittelen hiljattain julkaistuja kahta kirjaani, jotka jostain syystä luokitellaan dekkareiksi tai jännityskirjallisuuden monenkirjavaan genreen kuuluviksi. Omasta mielestäni kirjat ovat kertomuksia, joissa tietysti voi olla myös omia jännitysmomenttejaan. Mutta dekkareita, ei kai sentään.
Kirjoittamiseen sysäyksen antoi eräs tv-kuvaaja, jonka kanssa jouduin tekemisiin poikani surullisen kohtalon selvittelyssä. Päivän parin aikana tulin kertoilleeksi kirjavia kokemuksiani vuosien varrelta. Hän ehdotti vakavissaan, että kannattaisi kirjoittaa kirja noista aineksista.
Sellaiseen en ryhtynyt. Mutta ajatus jäi kytemään. Molemmissa toistaiseksi ilmestyneissä kirjoissani on todellisuuteen vahvoja kytkentöjä ja useimmilla henkilöillä myös esikuvansa. Kirjailijan vapaudella olen sitten käsitellyt tosiasioita tarinaan sopiviksi.
Kirjoittajan tulee mielestäni olla itselleen rehellinen. Siksi tekstissä väistämättä on mukana kirjoittaja, enemmän tai vähemmän, päähenkilön tai ohikulkijan roolissa. Kirja paljastaa, tai antaa ainakin ymmärtää. Mutta on lohdullista, että lopulta kirja muotoutuu lukijan ajattelun myötä, hänen päässään.
Saattaa olla, että Salkku ja Luottamuksen hinta saavat vielä seuraajan. Mutta se suotakoon vanhalle miehelle. Ilmaston kimpussa ahertaa nyt jo hyvä joukko myös kriittisiä sieluja. Minulla ei siihen aiheeseen enää ole erityistä sanottavaa. Politiikkaan pätee aivan sama. Joten näillä mennään.
Sovituksen aika tuli
Jälkipuhe 29.3.2020
Kolmaskin kirja sitten ilmestyi. Sen nimi on Sovitus. Kolmen ”dekkarin” kirjoittamisen prosessi on kestänyt yhteensä noin puolitoista vuotta. Se on harrastajalle ollut mielenkiintoinen ja opettavainen ”urakka”. Lähes sattumalta alkaneeseen hankkeeseen on liittynyt aluksi vain viitteellisesti, takautuman kautta mukaan kytkeytynyt, mutta syvästi henkilökohtainen ongelma.
Ensimmäisen kerran jo Salkussa mukana ollut muistuma vuosikymmenten takaisista tapahtumista alkoikin elää puolisalaa omaa elämäänsä. Se on ongelma, joka liittyy kirjoittajan omaan henkilöhistoriaan ja ihmissuhteisiin. Ongelman rooli kasvoi Luottamuksen hinnassa ja sai miltei pääosan viimeisimmässä kirjassa, eli Sovituksessa.
Kirjan päähenkilön painiskelu omien ihmissuhteidensa ymmärtämiseksi johti ratkaisuun, joka lähentää kirjaa nykypäivään. Siinä mielessä mikään ei ole päättynyt eikä taida koskaan päättyäkään.
Kari K. Arvola 