Pakolaisten ja muiden maahan tulijoiden asuttamisesta on puhuttava

Otan kantaa maahantulevien pakolaisten ja muiden joukkoon sopivien matkailijoitten asuttamiseen silläkin uhalla, että leimakirves heilahtaa.

Näen väliaikaiseen, mutta mitä ilmeisimmin vuosia jatkuvaan sijoittamiseen inhimillisellä tavalla ratkaisuksi modernit parakkikylät.

Otan riskin, koska tunnen aikaisemman työkokemukseni perusteella asiaa ja haluaisin aiheesta laajempaa keskustelua. Nyt vaativaan tehtävään pitäisi valjastaa insinöörit ja arkkitehdit, jotka kehittäisivät nykyisen rakennusteknologian pohjalta monikäyttöisiä ja kevyitä asuinmoduleita.

Uusasutuksia varten laadittaisiin pikavauhtia kaavat eri puolille maata, kuntien sopiviksi katsomilla paikoilla. Paikan valinnassa on monia käytännön asettamia kriteereitä, joiden avulla uusasutusten infra saadaan toimimaan. Suomalaiselle puu- ja elementtirakentamiselle tässä olisi todellinen haaste. Myös energiahuollossa ja vesihuoltotekniikan rakentamissessa nykyosaamista olisi hyvä testata.

Idea on vapaasti käytettävissä.

Ei satojen tuhansien ihmisten väliaikaisestakaan asuttamisesta ja arjen organisoinnista muutoin selvitä. Vaikka Lähi-Idän tilanteeseen olisikin näkyvistä kohentumista, niin pakolaisvirtoja tuskin voidaan lopettaa. Siksi on varauduttava jopa vuosikymmenten poikkeusoloihin.

Näissä yhteyksissä voitaisiin soveltaa myös sosiaalisia organisatorisia innovaatioita. Niiden avulla mahdollisuuksien mukaan otettaisiin huomioon tulijoitten uskonnollisyhteisöllisiä ja itsehallinnollisia tarpeita, Suomen lakien pohjalta, luonnollisesti.

Koska ongelma on todellinen, tarvittaisiin avointa ja ideologisista leimoista vapautettua pohdiskelua resurssien käytöstä.
Suomalaisten rahapussi ei ole pohjaton eikä myöskään sietokyky.
Nykyinen tilanne on vasta alkusoitto, mutta orkesteri takertelee jo ensimmäisillä tahdeilla.

Mainokset