Verkossa on hyvä olla

Naapuriseuran Sanomiin on kohdistettu palvelun estohyökkäys. Verkkolehden sivuille ei pääse eivätkä sivut siis näy.

Lehti edustaa virallisesta sotalinjasta poikkeavaa näkemystä. Tämä tulee tietysti ilmi lehden uutisissa ja jutuissa.

Ilmeisesti olemme tehneet hyvää työtä näiden kolmen viikon aikana. Uusia ollaan, mutta lukijamäärä lasketaan tuhansissa. Kovasti juttumme siis kiinnostavat.

Lehden julkaisija on Naapuriseura ry.

P.S. Sittemmin on ilmennyt, että vika oli Zonerissa, palvelimella. Emme siis luultavasti joutuneet hyökkäyksen kohteeksi. Olkaamme hurskaasti tässä uskossa.

Poikkeustila ilman päätöksiä

Avoin kysymys viranomaisille ja kenelle tahansa suomalaiselle.

Onko Suomeen kansalaisten tietämättä julistettu poikkeustila, joka sallii perusoikeuksien systemaattisen loukkaamisen ilman, että viranomainen puuttuu asiaan?

Tarkoitan perusoikeudella ilmaisun vapautta ja kansalaisten oikeutta tutkia asioita ja kertoa näkemyksistään muille sekä niin halutessaan järjestää lakien puitteissa myös yhteiskunnallista liikettä tavoitteittensa puolesta.

Mainittua oikeutta loukataan nyt systemaattisesti, kun maan ulkopoliittista linjaa kritisoivia tahoja kortistoidaan ja heitä syytetään julkisesti vieraan vallan asianajajiksi Suomessa.

Kyse on henkilöistä ja yhteisöistä, jotka korostavat rauhanomaisten suhteiden ylläpitämisen välttämättömyyttä Suomen ja Venäjän ja myös Euroopan yhteisön ja Venäjän välillä.

Useasti nämä maanpetoksellisiksi vihjatut tahot ovat omiin tietolähteisiinsä, selvityksiinsä ja muihin tutkimuksiin nojautuen myös olleet sillä kannalla, ettei Venäjää voi yksioikoisesti syyllistää kansainvälisen politiikan ongelmien, kuten Ukrainan kriisin aiheuttamisesta.
Samat kriittiset äänet vastustavat usein myös sotilasliitto NATOa ja Yhdysvaltojen hegemoniaa globaalilla näyttämöllä.

Mielestäni Suomelle elintärkeissä kysymyksissä nykymenon kritisointi on kansalaisvelvollisuus. Sitä ei sovi eikä saa kriminalisoida eikä aktiivista ajattelua tule tukahduttaa julkisen vallan passiivisella tai aktiivisella tuella.
Mustien listojen laatiminen ja yksittäisten ihmisten leimaaminen julkisuudessa tulee laittomana lopettaa ja siihen syyllistyneet saattaa edesvastuuseen. Erityinen vastuu on julkisen sanan edustajilla, mutta myös viranomaisilla ja poliitikoilla.

Toisinajattelu on yhteiskunnan vakauden kannalta arvokas asia. Niinpä esimerkiksi Keski-Euroopan ehkä nimekkäin filosofi Peter Sloterdijk on hiljattain voinut julkaista suuressa sveitsiläislehdessä laajan artikkelin, jossa vaatii Eurooppaa irtaantumaan USAn vanavedestä ja sen 70 vuotisesta sodasta valta-asemansa säilyttämiseksi maailmassa.

Valtamedialle tarvitaan vaihtoehtoja

Allaoleva kirjoitus ei mahtunut Helsingin Sanomien sananvapauden puitteisiin.

Helsingin Sanomien blogisti Janne Riiheläinen syytää Suomen ulkopolitiikan toisinajattelijoitten niskaan (hs.fi 31.7.2017) joukon poliittisesti motivoituja syytöksiä.

Myös verkkolehti Vastavalkea on jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä Riiheläisen kirjoituksen kohteena. Verkkojulkaisu on hänen mielestään osa äänekästä vähemmistöä, joka ”käy omaa taisteluaan systeemiä vastaan ja tulee usein ymmärtämättään toimineeksi osana käynnissä olevaa kamppailua eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän olemuksesta”. Riiheläinen ei jätä arvailun sijaa näkemykselleen,  että Vastavalkea on ”väärän” tiedon välittäjä.

Riiheläinen ei kerro lukijoilleen, että Vastavalkea on aktiivisten yhteiskuntapolitiikkaa seuraavien yksityisten henkilöiden vastalääke yhdensuuntaiselle, poliittisesti tarkoituksenmukaiselle ja valtaa hännystelevälle medialle. Vastavalkeassa kirjoittaa kansalaisjournalisteja, akateemikkoja ja eri alojen asiantuntijoita.  Verkkojulkaisun synty heijastelee laajalle levinnyttä tyytymättömyyttä valtamedian välittämään yksipuoliseen ja vääristyneeseenkin maailmankuvaan.

Ukrainan kriisin puhjettua suomalainen media on toiminut kuin keskusjohtoinen propagandakoneisto, jonka kertomuksissa syntipukki on aina itäinen naapurimme ja varsinkin sen presidentti. Vastavalkea näkee tapahtumat laajemmin, osana globaalia geopolitiikan murrosta, joka ansaitsee monipuolisen ja totuudenmukaisen tarkastelun.

Riiheläinen on oikeassa siinä, että vaihtoehtomedioilla on roolinsa, tosin vähäinen, eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän rakentumisessa. ”Isossa kuvassa” juuri siitä on kysymys. On tullut laajalti ymmärretyksi, että tähänastinen turvallisuusajattelu jättää jälkeensä savuavia raunioita. Se tuhoaa toimivia valtioita ja on pannut liikkeelle ennen näkemättömät pakolaisvirrat aivan Euroopan liepeillä ja jopa alueella. Tämä ymmärrys pakottaa katsomaan myös Ukrainan kriisiä valtamediasta poikkeavalla tavalla. Sama koskee myös Suomen EU-politiikkaa ja rahaliiton toimintaa.

Riiheläiseltä voisi odottaa hankkeelle sympatiaa ja tukea. Mutta taitaa olla niin, että arvon blogisti istuu nykyisin niissä pöydissä, joissa juttuja kirjoitetaan tilaajan tahdon ja mielipiteiden mukaan. Tästäkin syystä vaihtoehtoisia medioita tarvitaan.

Kari Arvola

Jälkikirjoitus 11.8.2015

En keskustele tällä sivustolla Riiheläisen kirjoituksesta. Keskusteluun aiheesta osallistun kyllä mielelläni, mutta HS.fi -sivustolla, johon kirjoitustani tarjosin ja jossa Riiheläinen sananvapauttaan harjoittaa.

KA.