Ratkaisun aika

Voi olla vähän dramaattinen tuo otsikon toteamus, mutta silti mielestäni aiheellinen.

Jo muutamia viikkoja poliitikot ja monet valtaa lähellä olevat taloustutkijatkin ovat vakuutelleet, että niin sanotun eurokriisin pohja on saavutettu ja nousu on alkamassa.

Samaan aikaan johtavat poliitikot kuitenkin antavat ymmärtää, ettei tilanne suinkaan ole ohi. Ristiriita ei juuri syvempi voisi olla. Kyseessä on ratkaiseva siirtymävaihe, jonka päässä häämöttää keskusjohtoinen talousunioni – tai sitten ei. Puhutaan myös todellisen pörssiromahduksen mahdollisuudesta ja superinflaation todennäköisyydestä.

Tosiasia on, että Euroopan keskuspankki on lähtenyt rahoittamaan eurovalueen velkaantuneita valtioita rahamäärällä, joka nousee 900 miljardiin euroon. Rahoitus tapahtuu kolmea pääreittiä.

Jo vuonna 2009 EKP aloitti tukemisen käyttäen hyväkseen euroalueen rahaliikennettä palvelevaa target2-järjestelmää. Sen kautta keskuspankkirahoja siirretään niiden valtioiden keskuspankkeihin, joissa rahaa tarvitaan.

Tämä on nopein ja helpoin tapa siirtää ulkomaankauppaan tarvittavat varat sellaisten valtioiden käyttöön, joilla maksutase on miinuksella ja talous taantuu velkojen lisääntyessä. Target-rahoitus edellyttää, että systeemin sisällä on talouksia, joiden keskuspankkien varallisuus riittää myös muiden rahoittamiseen.

Näitä valtioita ovat eurokiriisin aikana olleet Saksa, Hollanti, Luxemburg, Itävalta ja Suomi. Jälkimmäisen keskuspankkituki nousi vuoden 2009 lähes nollatasolta nykyiselle noin 60 miljardin konaistasolle vaihdellen vuosittain. Euroopan kriisivaltioiden osuus target-rahoituksesta on 24 miljardia euroa. Suomen valtion budjetti on noin 54 miljardia.

Tästä järjestelystä ei juuri puhuta. Keskustelu on liikkunut tukiprojekteja varten annettujen suorien lainojen, erityisen rahoitusvälineen ja kahden tukiarahaston ympärillä. Nämä ovat käyneet myös kansallisten hallitusten ja parlamenttien hyväksymisleiman noutamassa.

Suomen vastuut ovat tämän vuoden alussa saksalaisen ifo-instituutin mukaan seuraavat. Ne lankeavat maksettavaksi, jos Kreikan, Irlannin, Portugalin, Espanjan, Italian ja Kyproksen maksukyky tai halu romahtaa.

• TARGET-vastuut 24 mrd
• Euroopan keskuspankin ostot velkamaiden lainoista 25.1.13  4 mrd euroa
• Kreikan tukipaketti, Suomen osuus 5 mrd
• Irlannin tukipaketti, Suomen osuus 1 mrd
• Portugalin tukipaketti, Suomen osuus 1 mrd
• Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Suomen osuus 1 mrd
• EVM eli pysyvän kriisirahaston vakuudet 11 mrd
• EVM pääoman ennakkomaksu 1 mrd
• Yhteensä 48 mrd euroa

Tähän päivään tultaessa Euroopan keskuspankin ja tukijärjestelmien antama rahavirta on muodollisesti noudattanut euroalueen perussopimuksen edellyttämää toisten valtioiden talouteen puuttumattomuusperiaatetta.

Käytännössä keskuspankki ja komissio on erillisten rahoituskanavien ja -välineiden avulla kuitenkin kiertänyt Maastrichtin sopimuksen ehdottoman määräyksen. Se kieltää valtioiden ja keskuspankin taloudellisen tuen jäsenvaltioille. Pykälä on looginen. Se oli keskeinen edellytys sille, että erilaisen taloudellisen suorituskyvyn ja rakenteen omaavat valtiot voitiin hyväksyä eurojärjestelmän halvan yhteisvaluutan piiriin.

Nyt kuitenkin rahoitusta on annettu sekä suorina jäsenvaltioiden lainoina, että keskuspankin rahoitustukena em. target-lainoituksen lisäksi.

Vain kymmenen vuotta toimittuaan eurojärjestelmästä on tullut valtava taloudellinen uhka siihen osallistuville valtioille.

Kirjoitus oli pitkänpuoleinen ja otsikon tarkoitus vielä avoin. Kun asia kiteytetään tämän päivän tilanteeseen, niin Europarlamentilla on pöydällään komission esitys, joka sisältää ehdotuksen komission ajaman pankkiunionin toimintamalliksi. Paperi on tähänastisia päätösasiakirjoja olennaisesti arvokkaampi ja kauaskantoisempi.

Keskustelun ja poliittisen spekuloinnin ytimessä olleiden, velkakriisissä kipristelevien valtioiden yhteinen velkasumma on noin 3500 miljardia euroa. Sen sijaan näiden maiden yksityisten rahalaitosten velkasumma nousee 9400 miljardiin euroon.

Jos komission esitys pankkiunionin toteuttamisesta tarkoittaa tämän velkamäärän vierittämistä euroalueen valtioiden ja niiden veronmaksajien niskoille, joudutaan lyhintä tietä eurooppalaiseen liittovaltioon.

Se on pakkoavioliitto, jonka voi estää vain pikainen raskauden keskeytys ja velkaongelman ratkaisu toisella tavalla. Mutta tämä on jo ihan toinen tarina.

Kari Arvola